Helmikuu 2003 - res.ldschurch.eu

Transcrição

Helmikuu 2003 - res.ldschurch.eu
5 5 . V U O S I K E R TA • N U M E R O 2 • M Y Ö H E M P I E N A I KO J E N P Y H I E N J E E S U K S E N K R I S T U K S E N K I R K KO • H E L M I K U U 2 0 0 3
Liahona
Hengen piilevän
rikkauden saattaminen
kukoistamaan, s. 2.
Seitsemäntoista päivää
kestänyt matka São
Paulon temppeliin
Brasiliassa, s. 8.
55. VUOSIKERTA • NUMERO 2 • MYÖHEMPIEN AIKOJEN PYHIEN JEESUKSEN KRISTUKSEN KIRKKO • HELMIKUU 2003
Liahona
E R I KO I S A R T I K K E L I T
2
KANSIKUVA
Valokuvat Craig Dimond,
Steve Bunderson ja Brian K.
Kelly; kuvissa käytetty
malleja. Ks. ”Sisäisen
olemuksen vahvistaminen”,
s. 2.
Ensimmäisen presidenttikunnan sanoma: Sisäisen olemuksen
vahvistaminen Presidentti James E. Faust
12
Jumalallinen rakkaus Vanhin Russell M. Nelson
25
Kotikäyntiopetussanoma: Valmistakaa kaikki, mikä on tarpeen
26
Jeesuksen sanoja: Anteeksianto
Vanhin Cecil O. Samuelson jr
30
Vertaus itsestään kasvavasta viljasta
Vanhin Wilfredo R. López
36
Evankeliumin klassikoita: Kolme vertausta – tyhmä mehiläinen,
yöpikajuna ja kaksi lamppua Vanhin James E. Talmage
42
Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Jeesuksen Kristuksen erityinen todistaja
Irene Coimbra de Oliveira Cláudio
Ei tarvinnut ollenkaan miettiä Giuseppe Martinengo
Hyvin ainutlaatuinen liina Juan Aldo Leone
48
Kuinka käyttää Liahonan tätä helmikuun numeroa
SINULLE, NUORI
8
YSTÄVÄN KANSIKUVA
Valokuva Steve Bunderson;
kuvassa käytetty malleja.
Ks. ”Me todistamme
Hänestä”, s. 2
Syntymäpäiväksi matka temppeliin
Kristen Winmill Southwick
18
Luota Mauriceen Laury Livsey
22
Kysymys ja vastaus: Kuinka voin auttaa ystäviäni
ymmärtämään siveyden lakia?
33
Juliste: Pidä itsesi vapaana
34
Herätys Isaac Kofi Morrison
47
Tiesitkö?
YSTÄVÄ
KS. S. 8.
2
Profeetan ääntä kuunnelkaa: Me todistamme Hänestä
Presidentti Gordon B. Hinckley
4
Yhteinen tuokio: Evankeliumi on palautettu Vicki F. Matsumori
6
Anteeksiannon kivi Jane McBride Choate
9
Temppelikortit
10
Kuinka olla Jeesuksen kaltainen: Auttamassa äitiä
Vinny Ken Muramatsu de Oliveira
11
Uuden testamentin kertomuksia: Ensimmäinen sakramentti;
Muita opetuksia viimeisellä aterialla
16
Laulu: Uskossa seuraten Janice Kapp Perry
KS. S. 18.
KIRJEITÄ TOIMITUKSELLE
Helmikuu 2003, 55. vuosikerta, numero 2
LIAHONA 23982 130
Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen
Kirkon virallinen suomenkielinen julkaisu
Ensimmäinen presidenttikunta:
Gordon B. Hinckley, Thomas S. Monson,
James E. Faust
Kahdentoista koorumi: Boyd K. Packer, L. Tom Perry,
David B. Haight, Neal A. Maxwell, Russell M. Nelson,
Dallin H. Oaks, M. Russell Ballard, Joseph B. Wirthlin,
Richard G. Scott, Robert D. Hales, Jeffrey R. Holland,
Henry B. Eyring
Päätoimittaja: Dennis B. Neuenschwander
Neuvojat: J. Kent Jolley, W. Rolfe Kerr,
Stephen A. West
Opetusohjelmaosasto:
Johtaja: Ronald L. Knighton
Suunnittelun ja toimituksen johtaja: Richard M. Romney
Graafinen johtaja: Allan R. Loyborg
Toimituksen henkilökunta:
Toimituspäällikkö: Marvin K. Gardner
Toimitussihteerin apulainen: Jenifer L. Greenwood
Toimitussihteeri: Roger Terry
Apulaistoimittaja: Lisa Ann Jackson
Toimituksen avustaja: Susan Barrett
Julkaisuavustaja: Collette Nebeker Aune
Taitto:
Julkaisun graafinen johtaja: M. M. Kawasaki
Taiteellinen johtaja: Scott Van Kampen
Pääsuunnittelija: Sharri Cook
Suunnittelija: Thomas S. Child, Randall J. Pixton
Tuotantopäällikkö: Jane Ann Peters
Tuotanto: Reginald J. Christensen, Denise Kirby,
Kelli L. Pratt, Rolland F. Sparks, Kari A. Todd,
Claudia E. Warner
Digitaalinen sivunvalmistus: Jeff Martin
Tilaukset:
Levikkijohtaja: Kay W. Briggs
Jakelupäällikkö: Kris T Christensen
Kotimaansivut:
Mirkku Karumo
Keltarousku 4, 02730 ESPOO
puhelin (09) 592 747
[email protected]
Tilaukset, valitukset ja osoitteenmuutokset:
Paikallisen seurakunnan Liahona-edustajan tai suoraan
Pohjoismaiden palvelukeskuksen kautta:
Utlandagatan 24, S-412 80 Göteborg. Puhelin:
+46–31–77 88 976. Faksi: +46–31–16 55 29.
NORDEA 101630–77267, tilaushinta 17,50 euroa USA
and overseas (surface mail) US $10.00 Ilmestyy 12
kertaa vuodessa.
Lähettäkää käsikirjoitukset ja tiedustelut osoitteella:
Liahona, Floor 24, 50 East North Temple, Salt Lake City,
UT 84150-3223, USA tai sähköpostitse osoitteeseen
[email protected]
Liahona (Mormonin Kirjan sana tarkoittaa ”kompassia”
tai ”suunnanosoittajaa”) ilmestyy albanian, armenian,
bulgarian, cebuanon, englannin, espanjan, fidÏin,
haitinkreolin, hiligayon, hollannin, ilokon, indonesian,
islannin, italian, japanin, khmerin, kiinan, kiribatin, korean,
kroatian, latvian, liettuan, malagassin, marshallin, mongolin,
norjan, pangasinan, puolan, portugalin, ranskan, romanian,
ruotsin, saksan, samoan, sinhalan, sloveenin, suomen,
tagalogin, tahitin, tamilin, tanskan, telugun, thain, tongan,
t‰ekin, ukrainan, unkarin, venäjän, vietnamin, viron ja
warayn kielellä. (Ilmestymiskerrat vaihtelevat kielittäin.)
© 2003 by Intellectual Reserve, Inc. All rights reserved.
Printed in the United States of America.
For Readers in the United States and Canada:
February 2003 Vol. 55 No. 2. LIAHONA
(USPS 311-480) Finnish (ISSN 1522–9181) is published
monthly by The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints,
50 East North Temple, Salt Lake City, UT 84150. USA
subscription price is $10.00 per year; Canada, $15.50
plus applicable taxes. Periodicals Postage Paid at Salt Lake
City, Utah, and at additional mailing offices. Sixty days’
notice required for change of address. Include address
label from a recent issue; old and new address must be
included. Send USA and Canadian subscriptions to Salt
Lake Distribution Center at address below. Subscription
help line: 1-800-537-5971. Credit card orders (Visa,
MasterCard, American Express) may be taken by phone.
(Canada Poste Information: Publication Agreement
#40017431)
POSTMASTER: Send address changes to Salt Lake
Distribution Center, Church Magazines, PO Box 26368,
Salt Lake City, UT 84126-0368.
PALMYRAN TEMPPELIN VIHKIMINEN
”TÄRKEIMMÄT ASIAT ENSIN”
Olen jonkin aikaa lukenut (portugalinkielistä) A Liahonaa. Pidän erityisesti presidentti Gordon B. Hinckleyn puheista.
Syyskuun 2001 Liahonasta luin lyhyen
historiallisen kuvauksen profeetta Joseph
Smithin perheestä. Tämän hyvin kauniin
kertomuksen nimi oli ”Palautuksen kehto”. Kaikkein koskettavin kohta artikkelissa oli ote New Yorkin osavaltiossa sijaitsevan Palmyran temppelin vihkirukouksesta. Rukous oli yksinkertainen, mutta se
oli niin suurenmoinen, ettei se jättänyt
epäilyksen sijaa sille, kenen innoittama se
oli. Minulla oli etuoikeus jakaa se perheeni ja kokoaikaisten lähetyssaarnaajien
kanssa.
Messias Cassimiro Valente
Rio Brancon seurakunta
Natalin vaarna, Brasilia
Joka kerta kun luen (espanjankielisen)
Liahonan konferenssinumeroa, löydän
puheita, jotka vahvistavat minua kohtaamaan vaikeuteni. Pidin kovasti kahdentoista apostolin koorumin jäsenen vanhin
Richard G. Scottin puheesta ”Tärkeimmät
asiat ensin” huhtikuun 2001 Liahonassa.
Olen yrittänyt soveltaa hänen sanojaan
omaan elämääni: ”Tehkää maan päällä
ollessanne kaikkenne saadaksenne
ihanneperheen.”
Olen ainoa myöhempien aikojen pyhä
perheessäni. Kun vanhin Scott sanoi:
”Älkää antako minkään saada teitä luopumaan tästä tavoitteesta”, päätin käyttää
hyväkseni jokaisen tilaisuuden lausua
todistukseni perheelleni.
Silvia Marisol Emérita García Bonito
Los Planesin seurakunta
El Salvadorin vaarna, San Salvador
RAUHAN JA ILON LÄHDE
(Espanjankielinen) Liahona on rauhan ja ilon lähde. Rakkaan profeettamme
ja apostoliemme innoitettujen sanojen
kautta olen saanut ohjeita, lohdutusta,
opastusta, toivoa ja paljon rakkautta. Toisinaan sanomat tuntuvat olevan aivan erityisesti minua varten; toisinaan ne tuntuvat olevan perheenjäseniä tai muita varten. Henki opettaa minulle, mitä minun
tulee alleviivata ja mitä voin jakaa toisten
kanssa.
María Carmen Holgado Moratal
Alcoyn seurakunta
Alcoyn piiri, Espanja
ONNITTELUT NAUVOON TEMPPELIN
JOHDOSTA
Onnitteluni Illinoisin osavaltiossa sijaitsevan Nauvoon temppelin jälleenrakentamisen johdosta. En ole kirkkonne
jäsen. Olen pappi Community of Christ
-kirkossa (Kristuksen yhteisö, aiemmin
Reorganisoitu Myöhempien Aikojen
Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko).
Sain tietää temppelistä (saksankielisestä)
Liahonasta, jota olen lukenut monien
vuosien ajan. Lähetän teille parhaat terveiseni. Taivaallinen Isä olkoon teidän
kaikkien kanssanne.
Michael Schoepke
Berliini
Saksa
ENSIMMÄISEN PRESIDENTTIKUNNAN SANOMA
Sisäisen
olemuksen
vahvistaminen
P R E S I D E N T T I J A M E S E . FA U S T
VASEMMALLA: VALOKUVAT CRAIG DIMOND JA MICHAEL SCHOENFELD; KUVISSA KÄYTETTY MALLEJA; OIKEALLA: VALOKUVA DON BUSATH
toinen neuvonantaja ensimmäisessä
presidenttikunnassa
A
postoli Paavali esitti toivomuksenaan
efesolaisille pyhille, että Herra ”hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne” (Ef. 3:16). Samalla
tavoin kirkon perusohjelmana nykyään on
vahvistaa ihmisen sisäistä olemusta. Meidän
päämääränämme on saada jokainen tuntemaan evankeliumin suomaa turvallisuutta,
rakkautta ja lämpöä. Jumalallinen Lunastaja
antoi meille mallin tämän saavuttamiseksi,
kun Hän sanoi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi,
koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. – – Rakasta lähimmäistäsi niin kuin
itseäsi.” (Matt. 22:37, 39.)
Me pyrimme vahvistamaan kirkon jäsenissä sisäistä moraalista voimaa ja luonnetta täydellisessä sopusoinnussa seuraavien nykypäivän profeettojen ja apostolien sanojen kanssa: ”Meidän ensisijaisena tavoitteenamme [on
kehittää] – – itsenäisyyttä, ahkeruutta, taloudellisuutta ja itsekunnioitusta.”1 Meidän ”pitkän aikavälin tavoite on kasvattaa kirkon jäsenten luonnetta, – – sekä pelastaa se, mikä
on kallisarvoista syvällä heidän sisimmässään,
ja saattaa hengen piilevä rikkaus kukoistamaan ja tuottamaan hedelmää, mikä on joka
tapauksessa tähän kirkkoon kuulumisen tehtävä ja tarkoitus ja syy.”2
Oikea tärkeysjärjestys
Jotta voisimme vahvistaa tätä sisäistä olemusta, kirkon paikallisten ohjelmien suunnittelemisessa ja toiminnoissa saattaa olla tarvetta
asettaa joitakin asioita uuteen tärkeysjärjestykseen. Toteutamme Herran työtä paremmin,
jos tiettyjen toimintojen sijaan johtotähtinämme toimivat ilmoitetut periaatteet.
Kun suunnittelemme, kuinka voimme auttaa ja palvella yksilöitä sekä saada heidät osallistumaan, meidän tulee ensisijaisesti pitää
mielessämme kaksi Vapahtajan kaikille lapsilleen antamaa suurenmoista käskyä: rakastaa
ja palvella Jumalaa sekä rakastaa ja palvella lähimmäisiämme. Suunnittelutyön täytyy alkaa
siitä, että toiminnat sovitetaan yhteen jäsenten hengellisten tarpeiden kanssa, esim. tarjotaan jäsenille tilaisuuksia merkitykselliseen
palvelutyöhön ja tarjotaan heille mahdollisuuksia halunsa mukaan osallistua sopiviin
kulttuuritoimintoihin sekä kasvatuksellisiin,
viihteellisiin ja sosiaalisiin toimintoihin, jotka
Kirkon perusohjelmana
on ”saattaa hengen
piilevä rikkaus
kukoistamaan ja
tuottamaan
hedelmää”, vahvistaa
ihmisen sisäistä
olemusta.
L I A H O N A HELMIKUU 2003
3
Meidän tekomme
Sitä, kuinka me onnistumme, voidaan parhaiten arvioida sillä, kuinka me siirrämme sisäisen voimamme tekoihimme. Se, mitä uskontomme todellakin on, näkyy parhaiten elämästämme. Thomas Carlyle on muistuttanut:
”Vakaumus – – on arvotonta siihen saakka, kunnes se
muuttuu käytökseksi.”3 Presidentti Harold B. Lee
(1899–1973) on neuvonut meille, että saadaksemme vahvistusta Jumalalta, Hänen Hengeltään, jäsenyyden kirkossa ”on merkittävä muutakin kuin ryhtymistä kirkon ’paperijäseneksi’, jolla on kymmenyskuittinsa, jäsenkorttinsa,
4
Tärkeä osa meidän kaikkien hengellistä olemustamme
on se hiljainen ja pyhä alue, josta käsin me voimme tuntea
pyhyyttä elämässämme. Se on se osa meitä, johon yksikään
toinen sielu ei voi tunkeutua. Se on se osa, joka sallii meidän
päästä lähelle Jumalaa.
temppelisuosituksensa ja niin edelleen. Se merkitsee sitä,
että asianomainen voittaa halunsa arvostella ja pyrkii jatkuvasti korjaamaan sisäisiä heikkouksia eikä pelkästään ulkonaisia puoliaan.”4
Me käsitämme, että monet kirkon yksinäiset aikuiset jäsenet eivät kenties ole päässeet nauttimaan kaikista niistä siunauksista, joita he halajavat tänä aikana. He ovat kuitenkin
tasaveroisessa asemassa kaikkien pyhien kanssa kyvyssään
pitää kaksi suurinta käskyä ja saada sitä kautta runsaasti siunauksia ja vahvistusta. Se, kuinka hengellisiä ja kuinka omistautuneita he ovat Mestaria kohtaan, voi olla yhtä suuri täyttymyksen lähde heille kuin kenelle tahansa muulle. Se, kuinka hyviä he ovat muita kohtaan, voi samoin olla yhtä merkityksellistä ja palkitsevaa kuin kenen tahansa suorittama palvelutyö. Hengellinen ymmärrys ja todistus ovat kaikkien niiden ulottuvilla, jotka tavoittelevat niitä vilpittömästi.
VALOKUVA CRAIG DIMOND; KUVASSA KÄYTETTY MALLIA
ovat pappeusjohtajien hyväksymiä. Meidän tulee muistaa,
että jonkin tilaisuuden onnistumisen kriteerinä ei voida
aina pitää siihen osallistuvien määrää. Sen sijaan tilaisuutta
täytyy arvioida sen mukaan, millainen vaikutus sillä on osallistujien elämään. Meidän on selvästi ymmärrettävä, että periaatteet ovat tärkeämpiä kuin ohjelmat ja että ihmiset ovat
tärkeämpiä kuin järjestöt. Kun pyrimme vahvistamaan ihmisen sisäistä olemusta Jumalan Hengellä, me yritämme ennemminkin opettaa periaatteita ja suuntaviivoja kuin
edistää ohjelmia.
Kaikki on hengellistä
Pyhien sisäinen olemus vahvistuu, kun he
vahvistuvat hengellisesti. Galatalaisille annettiin seuraava neuvo: ”Joka kylvää siemenen itsekkyyden peltoon, korjaa siitä satona tuhon,
mutta se, joka kylvää Hengen peltoon, korjaa
siitä satona ikuisen elämän” (Gal. 6:8). Ongelmat väistyvät hengellisen ratkaisun tieltä, sillä
korkeammat lait sisältävät hengelliset. Herra
on sanonut: ”Kaikki on minulle hengellistä,
enkä minä ole milloinkaan antanut teille ajallista lakia” (OL 29:34). Mutta näihin korkeampiin lakeihin turvautuminen ja sitten niiden
noudattaminen käytännössä ei tarkoita korkeampien oikeuksien vaatimista; pikemminkin ne edellyttävät korkeampien velvollisuuksien täyttämistä.
Usein meistä tuntuu siltä, että tarvitsemme apua, joka ylittää meidän omat luontaiset lahjamme ja kykymme, löytääksemme
tiemme monimutkaisessa, haastavassa ja
vaikeassa maailmassa. Profeetta Alma teki
selväksi sen, mikä oli hänen ymmärryksensä
lähde monissa asioissa: ”Jumalan Pyhä Henki on ilmaissut ne minulle” (Alma 5:46).
Monet tämän päivän maailman ihmiset kulkevat elämän katuja ja polkuja peläten henkensä puolesta, mutta jos heillä olisi sisäistä
voimaa ja turvallisuutta, heillä ei olisi mitään syytä olla huolissaan. Vapahtaja on sanonut: ”Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat
ruumiin mutta eivät kykene tappamaan
sielua” (Matt. 10:28).
Sisäisen olemuksen parantaminen
Se parantaminen, jota me kaikki niin usein
tarvitsemme, on sielumme ja henkemme parantaminen. Me voimme päästä siitä osallisiksi, kun täytämme elämäämme hengellisillä
asioilla. Seitsemännessä uskonkappaleessa sanotaan, että muiden hengen lahjojen ohella
me uskomme terveeksi tekemisen lahjaan.
Minulle tämä lahja tarkoittaa sekä ruumiin
että hengen terveeksi tekemistä. Pyhä Henki
puhuu rauhaa sielulle, ja tämä hengellinen
lohtu tulee hengen lahjojen kutsumisen myötä, joita pyydetään ja jotka ilmenevät monin
tavoin. Niitä ilmenee monipuolisesti, täysinä
ja runsain mitoin kirkossa nykyään. Ne ovat
seurausta todistuksen nöyrästä ja oikeanlaisesta käyttämisestä. Kristus on suuri Parantaja, joka nousi kuolleista ”parantaminen siivissään” (2. Nefi 25:13), ja Puolustaja on parantamisen vaikuttava voima.
Jos haluamme edelleen vahvistaa sisäistä
olemustamme, meidän täytyy pestä ja puhdistaa se synnistä. Pahan kanssa seurusteleminen saa koko meidän olemuksemme kuihtumaan hengellisesti. Hengellisyyden lähde
elämässämme ei avaudu ennen kuin kaikki
rikkomukset – varsinkin ne, joihin liittyy moraalista turmeltuneisuutta – pestään pois. En
viittaa tällä ainoastaan sukupuolisynteihin
vaan myös kaikenlaiseen vääryyteen, mukaan
lukien valehteleminen, pettäminen ja varastaminen sekä tarkoituksellinen tai holtiton vahingon tuottaminen muille.
P
yhä Henki
puhuu rauhaa
sielulle, ja
tämä hengellinen
lohtu tulee hengen
lahjojen kutsumisen
myötä. Kristus on
suuri Parantaja,
joka nousi kuolleista
”parantaminen
siivissään”, ja
Puolustaja on
parantamisen
vaikuttava voima.
Hengelliset tunteemme
Tärkeä osa meidän kaikkien hengellistä
olemustamme on se hiljainen ja pyhä alue,
josta käsin me voimme tuntea pyhyyttä elämässämme. Se on se osa meitä, johon yksikään toinen sielu ei voi tunkeutua. Se on se
osa, joka sallii meidän päästä lähelle Jumalaa
sekä tässä elämässä että tämän elämän jälkeen. Tämä alue itsestämme on varattu ainoastaan meille itsellemme ja Luojallemme.
Me avaamme sinne oven, kun rukoilemme.
Juuri sinne me voimme vetäytyä mietiskelemään. Pyhä Henki voi asua tällä meidän erityisellä alueellamme. Se on erityisen kanssakäymisen paikka. Se on hengellisen akkumme tärkein kenno. Mutta tämän suurenmoisen virtalähteen virta kuluu loppuun, kun
annamme synnin salavihkaa hiipiä meidän
elämäämme. Roomalaisia pyhiä muistutettiin: ”Lihan pyrkimykset tuottavat kuoleman,
Hengen pyrkimykset elämän ja rauhan”
(Room. 8:6).
L I A H O N A HELMIKUU 2003
5
V
ahvistakoon
Hänen Henkensä
meidän sisäistä
olemustamme
voimallaan, sillä
hengellisyys on kuin
auringonvalo: se
tunkeutuu
epäpuhtaaseen
eikä saastu.
Kun ryhdymme vahvistamaan sisäistä olemustamme, me tunnemme vähemmän huolta niistä asioista, joita voimme omistaa. Eräs
viisas mies on sanonut: ”Sielun vauraus mitataan sillä, kuinka paljon se voi tuntea; sen
köyhyys sillä, kuinka vähän.”5
Iankaikkinen sisäinen olemus
Sisäinen olemus sekä kaikki, mitä siihen
on varastoitunut, ovat sitä, mikä siirtyy mukanamme tämän elämän tuolle puolen. Eräs
ajatuksia herättävä kirjailija on muistuttanut
meitä: ”Ihmisen sielua lukuun ottamatta kaikki täällä on ohitse kiitävää varjoa. Ainoa kestävä aines piilee sisimmässämme.”6
Saamme lohtua siitä tiedosta, että ne, jotka
vahvistavat sisäistä olemustaan, tulevat näkemään Jumalan kasvot. Herra itse on sanonut:
”Tapahtuu, että jokainen sielu, joka hylkää syntinsä ja tulee minun luokseni ja huutaa avuksi
minun nimeäni ja tottelee minun ääntäni sekä
pitää minun käskyni, saa nähdä minun kasvoni
ja tietää, että minä olen” (OL 93:1). Edna St.
Vincent Millay muistuttaa meitä:
Voi sielu taivaan verhoa raottaa,
Ja Jumalan kasvot paljastaa.7
Jotta voisimme vahvistaa sisäistä olemustamme, meidän sisimpämme tulee täyttyä
suurella nöyryydellä. Gideon sanoi itsestään: ”Minähän olen Manassen heimon vähäpätöisintä sukua ja olen perheemme nuorin” (Tuom. 6:15). Gideonista kasvoi sankari, joka vapautti Israelin midianilaisten
sorron alta.
Vanhassa testamentissa sanotaan: ”Mutta
Mooses oli hyvin nöyrä mies, nöyrempi kuin
kukaan muu ihminen maan päällä” (4. Moos.
12:3). Mooses oli yksi suurimmista koskaan
eläneistä profeetoista, ja hän on kirjoittanut
viisi Vanhan testamentin kirjaa.
Hengellinen auringonvalo
Omassa sisäisen voiman tavoittelussani
ilmaisen kunnioitukseni ja arvostukseni sekä
6
kiitollisuuteni siitä esimerkistä, jota ensimmäinen presidenttikunta, muut johtavat auktoriteetit ja lukuisat muut tämän kirkon hyvät miehet ja naiset eri puolilla maailmaa
ovat näyttäneet. He kestävät uskollisina pahuuden tuulten tuiverruksessa sekä kaikkialla ympärillämme raivoavien turvattomuuden,
epäilyksen ja tuhon voimien keskellä. Jumalan Hengen avulla he tunnistavat viekoittelevien äänten petollisuuden sekä ympärillämme soivat petollisuuden seireeninlaulut, jotka julistavat välitöntä tyydytystä eivätkä tarjoa
minkäänlaisia kestäviä ihmissuhteita elämässä vaan opettavat, ettei väärin tekemiseen
juurikaan liity velvollisuuksia. Vanhurskaat
ajatukset ja teot seuranaan nämä järkkymättömät sielut seisovat varoittajina vanhurskauden, toivon ja sisäisen rauhan vartiotorneissa.
Painostava sumu, joka hämärtää elämänne mutkaisia polkuja ja teitä, väistyy sen
hengellisen auringonvalon tieltä, joka tulee
vain Jumalalta. Tämä hengellinen auringonvalo ei voi loistaa, ellemme uutterasti ja nöyrästi pyri pääsemään osallisiksi Hänen Hengestään, sillä ”Herra vaatii sydäntä ja altista
mieltä” (OL 64:34).
Herran Henki voi olla alati kanssamme,
jopa elämän ylikuumennetuissa uuneissa,
joihin meidät saatetaan heittää, jotta ne, jotka katselevat meitä, voivat aina nähdä, että
meillä on kanssamme pyhä toveri. Nebukadnessar koki tämän, kun hän katsoi tuliseen
uuniin ja sanoi: ”Eikö tuleen heitetty kolme
sidottua miestä? – – Mutta minä näen nyt
neljä miestä kävelemässä vapaina tulen
keskellä, eivätkä he ole vahingoittuneet!
Ja neljäs näyttää aivan jumalolennolta.”
(Dan. 3:24–25.)
Ilmentäkööt ajatuksemme ja tekomme sisäistä, hengellistä rauhaa ja voimaa. Olkoon
meillä ehdoton usko siihen, että kaikki on
mahdollista Jumalalle, ja muistakaamme, että
kuuliaisuutemme kautta kaikki asiat voidaan
ilmoittaa meille Hänen Pyhän Henkensä
AJATUKSIA KOTIOPETTAJILLE
Painostava sumu, joka hämärtää elämänne mutkaisia
polkuja ja teitä, väistyy sen hengellisen auringonvalon tieltä,
joka tulee vain Jumalalta. Tämä hengellinen auringonvalo ei
voi loistaa, ellemme uutterasti ja nöyrästi pyri pääsemään
VALOKUVA CRAIG DIMOND; KUVASSA KÄYTETTY MALLEJA
osallisiksi Hänen Hengestään.
kautta. ”Se, joka kylvää Hengen peltoon, korjaa siitä satona
ikuisen elämän” (Gal. 6:8).
Ja kun kylvämme henkemme peltoon, vahvistakoon Hänen Henkensä meidän sisäistä olemustamme voimallaan,
sillä hengellisyys on kuin auringonvalo: se tunkeutuu epäpuhtaaseen eikä saastu. Olkoon elämämme sellaista, että
sisimmässämme oleva hengellisyys voi kohota läpi ajallisen, alhaisen ja pahan sekä pyhittää sielumme. ■
VIITTEET
1. Heber J. Grant, julkaisussa Conference Report, lokakuu 1936, s. 3.
2. Albert E. Bowen, The Church Welfare Plan (Evankeliumin oppi
-kurssi, 1946), s. 44.
3. Julkaisussa The Westminster Collection of Christian Quotations,
toim. Martin H. Manser, 2001, s. 2.
4. Kirkon presidenttien opetuksia: Harold B. Lee, 2002, s. 41.
5. William Rounseville Alger.
6. W. E. Channing.
7. ”Renascence”, Renascence and Other Poems, 1917, s. 14.
Kun olet valmistautunut rukoillen, esitä tämä sanoma tavalla, joka kannustaa kuulijoitasi osallistumaan. Seuraavassa on muutamia esimerkkejä:
1. Kysy perheenjäseniltä, mitä me voimme tehdä vahvistaaksemme fyysistä kehoamme, esim. kuntoilla, syödä terveellistä ruokaa ja huolehtia riittävästä levosta. Pyydä heitä
sitten etsimään presidentti Faustin sanomasta ajatuksia siitä, millä tavoin voimme vahvistaa sisäistä moraalista voimaamme. Lausu todistuksesi siitä, kuinka jotkin näistä
asioista ovat auttaneet sinua kestämään turvattomuutta,
epäilyksiä ja kiusauksia.
2. Näytä perheenjäsenille akkua ja selosta, kuinka se toimii. Millä tavoin meidän hengellisyytemme muistuttaa akkua? Lukekaa kohta ”Hengelliset tunteemme”, ja keskustelkaa siitä, millä tavoin me voimme ladata hengellistä akkuamme.
3. Pyydä perheenjäseniä kertomaan, mitä hyötyä meille
on auringosta. Lukekaa heidän kanssaan kohta ”Hengellinen
auringonvalo”. Keskustelkaa siitä, millä tavoin hengellisyys
muistuttaa auringonvaloa ja synti painostavaa sumua. Millä
tavoin me voimme presidentti Faustin mukaan lisätä hengellistä auringonvaloa elämässämme?
L I A H O N A HELMIKUU 2003
7
2
m
y
t
n
y
S
i
s
k
ä
v
äpäi
A
K
T
MA ELIIN
P
P
TEM
KRISTE
N
HW
L SOUT
L
I
M
N
I
W
V
ICK
uosien saatossa Brasilia on tullut tunnetuksi taitavista jalkapallojoukkueistaan, valkeista hiekkarannoistaan ja trooppisesta ilmastosta. Mutta se voima, joka piilee tämän jännittävän ja elämää sykkivän kulttuurin taustalla,
on kenties maan suurin voimavara: sen sydämellinen, hauskanpitoa rakastava kansa. Hauskanpito sekä ystävien ja sukulaisten kanssa oleminen
ovat useimpien toimintojen keskeisiä osatekijöitä. Yksi tärkeimpiä ja odotetuimpia päiviä
kenen tahansa nuoren brasilialaisen naisen
elämässä on hänen 15. syntymäpäivänään järjestetty juhla. Toisinaan perheet säästävät rahaa vuosia järjestääkseen ylellisen illan, johon kuuluu ruokailua, tanssimista ja lahjojen antamista nuoren naisen täysi-ikäisyyden saavuttamisen kunniaksi.
Priscila Vitalin, joka kuuluu Rio Negron vaarnaan
Manausissa Brasiliassa, täytyi tehdä vaikea valinta sen
suhteen, kuinka viettää 15. syntymäpäivänsä. Priscilan
uuri
ä on s
mäpäiv
ty
n
y
s
15.
naisille
uorille
n
ia
s
a
Priscila
ssa. Ja
Brasilia
iettää
tapa v
Vitalin
nsä oli
päivää
ä
m
ty
syn
hlia ja
isiä ju
perinte
i–
oisemp
ja erik
e
s
s
n
a
ta
atkusta
attoi m
hän sa
ja
ksella
.
jokialu
ppeliin
lla tem
to
u
a
linja
syntymäpäivän aikaan hänen äitinsä Francilene olisi 17 päivää kestävällä vaarnan ”karavaanimatkalla” São Paulon
temppeliin Brasiliassa. Francilene oli säästänyt rahaa kolme
vuotta päästäkseen temppeliin ensimmäistä kertaa, ja hänellä oli tarpeeksi rahaa joko ottaa Priscila mukaansa tai
palattuaan järjestää perinteinen 15-vuotissyntymäpäiväjuhla. Priscilan päätöstä vaikeutti entisestään se, että useimmat hänen tiiviin sukunsa jäsenistä olivat jäseniä muissa
kirkoissa, ja he olivat jo muutamien vuosien ajan odottaneet innokkaasti hänen 15. syntymäpäiväänsä. He eivät
ymmärtäneet temppeliin menemisen tärkeyttä.
”Kaikki tätini ja setäni halusivat minun jäävän ja viettävän syntymäpäiväjuhlaa, varsinkin koska olen perheeni ainoa tyttö”, Priscila kertoo. ”Kun päätin mennä temppeliin,
sain hyvän tilaisuuden näyttää heille, kuinka tärkeä asia
tämä minulle oli.”
Priscilan perhe liittyi kirkkoon vuonna 1991, mutta pian
kasteensa jälkeen heistä tuli vähemmän aktiivisia. Vuoden
1998 alkupuolella Priscilan ystävä alkoi tutustua kirkkoon,
ja hän pyysi Priscilaa tulemaan kanssaan seminaariin.
VALOKUVAT VITALIN PERHEEN LUVALLA, ELLEI OLE TOISIN MAINITTU
L I A H O N A HELMIKUU 2003
9
lähtee uskollisia kirkon
jäseniä (ylhäällä,
äärimmäisenä oikealla)
pitkälle matkalle
São Pauloon (ylhäällä)
jokialuksella ja
linja-autolla. Priscila
saattoi mennä
temppelissä kasteelle
kuolleiden puolesta, ja
hän toivoo palaavansa
jonakin päivänä sinne
koko perheensä kanssa
(oikealla).
Osoitus kasvavasta uskosta
Priscilan kääntyminen evankeliumiin on
yksi niistä monista ihmeistä, joita Manausissa
tapahtuu. Vilkas 1,5 miljoonan asukkaan satamakaupunki on Amazonin jokialueen teollisuuden ja kaupankäynnin keskus. Ensimmäiset myöhempien aikojen pyhiin kuuluvat lähetyssaarnaajat saapuivat tähän viidakkokaupunkiin 23 vuotta sitten. Sen jälkeen kirkko
on kasvanut Manausissa ja käsittää viisi vaarnaa, yhden lähetyskentän ja 14 000 jäsentä.
Manausin jäsenten kasvavasta uskosta
kertoo se seikka, että joka vuosi 150–200
10
Manausissa asuvaa jäsentä lähtee vaarnojen
yhteiselle ”karavaanimatkalle” São Paulon
temppeliin, joka on Brasilian temppeleistä
helpoimman matkan päässä. Manausia ympäröivän tiheän metsän vuoksi ainoa keino
matkustaa tästä kaupungista São Pauloon
on joko vesiteitse tai lentäen. Lentoliput
ovat hyvin kalliita, joten kahdeksan vuotta
sitten kaupungin vaarnojen johtokunnat
päättivät järjestää vuosittain temppelimatkan vuokraamalla jokialuksen ja linja-autoja
niitä varten, jotka haluavat mennä temppeliin. Kun jäsenet jakavat matkakustannukset, heillä on riittävästi rahaa matkustaa
temppeliin perheensä kanssa.
Karavaani aloittaa matkansa kulkemalla
neljä päivää jokialuksella Porto Velhoon,
joka on brasilialainen kaupunki lähellä Perun ja Bolivian rajaa. Sieltä jäsenet nousevat
tilauslinja-autoihin, joissa he ajavat vielä kolme vuorokautta päästäkseen São Pauloon.
Siellä he majoittuvat São Paulon temppelin
vieressä oleviin kirkon omistamiin huoneistoihin. Neljän päivän ajan he tekevät temppelityötä, ja sitten he lähtevät paluumatkalle
kotiin.
Priscila valmistautui temppelimatkaansa
varten tutkimalla äitinsä kanssa temppeliä
koskevia yleiskonferenssipuheita, lukemalla
kirkon lehtiä ja tutkimalla pyhiä kirjoituksia.
Hän keräsi myös neljän sukupolven nimet
isänsä suvusta, jotta hän voisi mennä kasteelle näiden ihmisten puolesta. Priscilan äiti
VALOKUVA SÃO PAULON TEMPPELISTÄ BRASILIASSA LAURENI FOCHETTO
Joka vuosi Manausista
”Olin käynyt
eräässä toisessa kirkossa, mutta en pystynyt koskaan ymmärtämään, mitä
siellä opetettiin. Seminaarissa kaikki tuntui
järkevältä, ja pystyin ymmärtämään evankeliumia. Lopulta Henki todisti minulle, että Joseph Smith oli Jumalan profeetta. Kun sain
tietää, että hän oli profeetta, minusta tuntui
niin hyvältä ja onnelliselta, että itkin”, Priscila
kertoo.
Priscilan äidistä Francilenestä oli mukava
toivottaa seurakunnan nuoret naiset tervetulleiksi kotiinsa. Hän kannusti Priscilaa osallistumaan kirkon toimintoihin, ja pian hän alkoi
itsekin käydä säännöllisesti kirkossa. Nykyään
Francilene palvelee seurakuntansa Apuyhdistyksen johtajana.
kokosi sukututkimustiedot neljän sukupolven ajalta
omasta suvustaan.
Kun 185 jäsentä lähtivät Manausista jokialuksella, Priscila ja viisi muuta karavaanin nuorta naista auttoivat huolehtimaan Alkeisyhdistys-ikäisistä lapsista ja valmistivat aterioita. Öisin he nukkuivat riippumatoissa aluksen kannella
yrittäessään pysytellä viileänä viidakon paahtavassa
kuumuudessa.
”Karavaanin mukana matkustaminen oli hyvin hengellistä, koska jokainen oli niin innostunut ja halukas menemään temppeliin”, Priscila kertoo. ”Useimmat ihmisistä eivät olleet koskaan olleet temppelissä, joten miltei kukaan
ei tiennyt tarkasti, mitä odottaa. Kaikki lauloivat lauluja ja
lukivat pyhiä kirjoituksia yhdessä.
Niin yhtä me olimme.”
Linja-automatka oli temppelimatkan vaikein osuus, koska linja-autot ajoivat yötä päivää kolmen vuorokauden ajan, eivätkä
jäsenet voineet liikkua kovinkaan
paljon. Tämän seurauksena monien jäsenten jalat olivat pahasti
kipeytyneet ja turvoksissa.
Vihdoinkin perillä
Kun matkalaiset saapuivat temppeliin, Priscila meni heti
kastetiloihin kastettavaksi kuolleiden puolesta sillä aikaa,
kun hänen äitinsä meni muuhun osaan temppeliä saadakseen oman temppelipyhityksensä. Priscila vietti jokaisen
päivän São Paulon temppelissä, vaikka tämä oli hänen ensimmäinen kertansa, kun hän oli suurkaupungissa.
”Vietin 15. syntymäpäiväni temppelissä. Kun kastealtaan
luona ollut virkailija sai tietää, että se päivä oli minun
syntymäpäiväni, hän kertoi minulle, että hänellä oli minulle lahja”, Priscila selittää. ”Temppeliin tulee niin monia ihmisiä, että useimmat temppelissä kävijät voivat mennä kasteelle vain viiden ihmisen puolesta. Tämä virkailija antoi
minulle ison nipun sellaisten ihmisten nimiä, joiden puolesta piti suorittaa kastetoimitus. Hän ei olisi voinut antaa
minulle parempaa lahjaa.”
Priscilan äiti kertoo muista muutoksista, joita tapahtui
Priscilan elämässä: ”Karavaanimatka vaikutti häneen hengellisesti. Hän oli valona kaikille muille jäsenille. Jokainen
palasi kotiin muuttuneena. Kotimatkalla linja-autossa meistä tuntui, että ulkomuotomme ja kasvomme olivat muuttuneet. Olimme kaikki hyvin onnellisia.”
Priscilan esimerkki ja halukkuus kertoa
evankeliumista auttoi monia hänen sukulaisistaan ja ystävistään liittymään kirkkoon. Yksi heistä, Priscilan täti, palasi hiljattain kotiin palveltuaan Recifen lähetyskentällä Brasiliassa. Nyt Priscila kannustaa
isäänsä ja kahta veljeään valmistautumaan
menemään temppeliin, jotta heidät voidaan sinetöidä perheenä – minkä hän toivoo tapahtuvan
pian.
Priscilalle 15. syntymäpäivän juhlimisesta luopuminen
ei ollut mikään uhraus. ”Kun oli aika lähteä kotiin, en halunnut lähteä”, Priscila huomauttaa. ”Nyt haluan vain
säästää rahaa, jotta voin palata temppeliin mahdollisimman pian.” ■
Kristen Winmill Southwick on Westonin 2. seurakunnan jäsen
Bostonin vaarnassa Massachusettsissa Yhdysvalloissa.
L I A H O N A HELMIKUU 2003
11
Jumalallinen
VA N H I N R U S S E L L M . N E L S O N
kahdentoista apostolin koorumista
N
ykypäivän maailmassa, joka on täynnä
kauhua ja vihaa, meidän tietomme jumalallisesta rakkaudesta on äärimmäisen tärkeä. Meillä on velvollisuus ymmärtää ja
todistaa, että taivaallinen Isä ja Jeesus Kristus
ovat kirkastettuja, eläviä ja rakastavia persoonia. ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään,
joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan
saisi iankaikkisen elämän.”1 Jeesus ”on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi oman henkensä, jotta kaikista, jotka uskovat, tulisi Jumalan lapsia.”2 Todellakin Isä ja Poika ovat yhtä –
tarkoituksessa ja rakkaudessa.3
kuin jumalattomille.”9 Jeesus on maailman
valo10 antaen kaikelle elämän ja lain.11 ”Hän
kutsuu – – kaikkia tulemaan luoksensa – –;
eikä hän torju ketään niistä, jotka tulevat hänen
luoksensa, mustia eikä valkoisia, orjia eikä vapaita, miehiä eikä naisia.”12 Ja kaikkia kehotetaan rukoilemaan
taivaallista Isäämme.13
Jumalallinen rakkaus on
myös ehdollista
Vaikka jumalallista rakkautta voidaankin
Jumalallinen rakkaus on täydellistä ja
rajatonta
SIMON DEWEYN MAALAUS IHMISTEN KALASTAJIA KÄYTETTY ALTUS FINE ARTIN AMERICAN FORK, UTAH, LUVALLA
Isän ja Pojan rakkaus on jumalallista. Pyhät
kirjoitukset kuvailevat sitä myös täydelliseksi.4
Se on rajatonta, koska sovitus oli rakkauden
osoitus kaikkia niitä kohtaan, jotka koskaan
ovat eläneet, jotka elävät nyt ja jotka koskaan
tulevat elämään.5 Rajatonta se on myös, koska
se ulottuu meidän aikamme tuolle puolen.
Jumalallinen rakkaus on kestävää
Jumalallinen rakkaus on kestävää:6 ”Herra
– – pitää voimassa liittonsa. Tuhansien sukupolvien ajan hän on uskollinen niille, jotka rakastavat häntä ja pitävät hänen käskynsä.”7
Jumalallinen rakkaus on maailmanlaajuista
Jumalallinen rakkaus on maailmanlaajuista.8
Jumala ”antaa aurinkonsa nousta niin hyville
kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille
12
V
apahtajan
kutsusta seurata
Häntä Simon
Pietari ja Andreas
jättivät kuuliaisina
verkkonsa ja saivat
siitä suuria
siunauksia. Mekin
saamme siunauksia,
kun toimimme nöyrän
kuuliaisina Hänen
käskyjensä mukaan.
rakkaus
Vaikka jumalallista rakkautta voidaankin
sanoa täydelliseksi, rajattomaksi, kestäväksi
ja maailmanlaajuiseksi, on virheellistä
luonnehtia sitä ehdottomaksi.
L I A H O N A H E L M I K U U 2 0 0 3 13
sanoa täydelliseksi, rajattomaksi, kestäväksi ja maailmanlaajuiseksi, on virheellistä luonnehtia sitä ehdottomaksi.
Tätä sanaa ei käytetä pyhissä kirjoituksissa määrittelemään
rakkautta. Sen sijaan monet jakeet vahvistavat, että sen
rakkauden korkeammat tasot, jota Isä ja Poika tuntevat
meitä jokaista kohtaan – sekä tietyt jumalalliset siunaukset,
jotka ovat seurausta tästä rakkaudesta – ovat ehdollisia.
Ennen kuin tarkastelemme esimerkkejä pyhistä kirjoituksista, on hyvä huomata, mitä erilaisia ehdollisen ilmauksen
muotoja pyhissä kirjoituksissa käytetään.
Ehdollisen ilmauksen muotoja
Pyhissä kirjoituksissa esiintyy useita ehdollisen ilmauksen muotoja:
• ”Jos …[on olemassa tiettyjä ehtoja], silloin …[seuraa
tiettyjä seurauksia].” (Sanat jos ja silloin voivat esiintyä
tekstissä tai ne sisältyvät tekstin merkitykseen.)
•”Sikäli kuin … [on olemassa
iimeisellä
tiettyjä ehtoja], …[seuraa tiettuomiolla
tyjä seurauksia].”14
•”Ellette …, ette voi …”15
Vapahtaja
•”Koettelemme …, tekevätkö …”
tuomitsee meidät
Esimerkiksi jae, joka koskee
sen mukaan,
luomistamme, ilmaisee yhden
miten kuuliaisia
päätarkoituksen meidän olemiolemme olleet
sellemme täällä kuolevaisuukuolevaisuudessa.
dessa: ”Ja koettelemme heitä
Meidän ajatuksemme ja tekomme
näin nähdäksemme, tekevätkö
määräävät,
he kaiken, mitä Herra, heidän
ansaitsemmeko
taivaallisen
hyväksynnän.
V
Jumalansa, käskee heidän tehdä.”16 Elämä täällä on kuolevaisuuden koetusaika. Meidän ajatuksemme ja tekomme määrittävät, ansaitseeko kuolevaisuuden koetusaikamme taivaan hyväksynnän.17
Jumalallisen rakkauden ehdollinen luonne
Kun pidämme mielessämme mallit pyhissä kirjoituksissa esiintyvistä ehdollisuuden ilmauksista, me huomaamme monia jakeita, jotka julistavat Jumalan meitä
kohtaan tunteman rakkauden ehdollista luonnetta.
Esimerkiksi:
• ”Jos noudatatte käskyjäni, [silloin] te pysytte minun
rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni
käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.”18
• ”Ellette te pidä minun käskyjäni, [silloin] Isän rakkaus
ei pysy teissä; sen tähden te saatte kulkea pimeässä.”19
• ”Jos joku rakastaa minua, [silloin] hän noudattaa minun
sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä.”20
• ”Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ne, jotka
etsivät, löytävät minut.”21
• ”Nyt minä todella käsitän, ettei Jumala erottele ihmisiä.
Hän hyväksyy jokaisen, joka pelkää häntä ja noudattaa
hänen tahtoaan, kuului tämä mihin kansaan tahansa.”22
• Herra ”rakastaa niitä, jotka haluavat pitää häntä Jumalanaan.”23
• ”Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa
niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä,
joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni.”24
MITÄ SANA
CONDITIONAL
(EHDOLLINEN)
TARKOITTAA?
Toisten lakien tarkoituksena
[Englanninkielinen]
sana conditional on
on siunata meitä täällä kuolevaiperäisin latinasta –
suudessa. Yksi tällainen laki on
con tarkoittaa ’kanssa’
kymmenysten laki: ”Tuokaa täyja dicere tarkoittaa
det kymmenykset aarrekam’puhua’.
Siten sana
mioon – –. Koetelkaa minua tällä
conditional tarkoittaa
tavalla, sanoo Herra Sebaot. Sil’rajoista eli ehdoista
loin saatte nähdä, että minä
on puhuttu suullisesti’.
avaan taivaan ikkunat ja vuodatan
[Englanninkielinen]
teille sateen runsaan siunauksana unconditional
sen.”31 Tämän kaltainen siunaus
(ehdoton) tarkoittaa
on ehdollinen. Niillä, jotka jättä’ilman ehtoja tai
vät kymmenyksensä maksamatta,
rajoituksia;
ei ole mitään lupausta.32
absoluuttinen’.
Edelleen, ”hän ei vaadi teiltä
muuta kuin että pidätte hänen käskynsä; ja hän on luvannut – –, että jos te pidätte hänen käskynsä, te menestytte
maassa; eikä hän koskaan poikkea siitä, mitä hän on sanonut; sen tähden, jos te pidätte hänen käskynsä, hän siunaa
teitä ja antaa teidän menestyä.”33
Miksi jumalallinen rakkaus on ehdollista? Koska Jumala
rakastaa meitä ja haluaa meidän olevan onnellisia. ”Onni
on olemassaolomme päämäärä ja tarkoitus, ja se tulee olemaan sen päätöksenä, jos kuljemme siihen johtavaa polkua; ja tämä polku on hyve, rehtiys, uskollisuus, pyhyys ja
kaikkien Jumalan käskyjen pitäminen.”34
Jumalallisten siunausten ehdollinen luonne
Yhtä selvästi käy ilmi, että tietyt siunaukset tulevat
rakastavalta Herralta vain, jos vaaditut ehdot täyttyvät.
Esimerkiksi:
• ”Jos vaellat minun teitäni säädösteni ja määräysteni mukaisesti, – – [silloin] minä annan sinulle pitkän iän.”25
• ”Jos vaellat säädöksieni ja lakieni mukaan ja noudatat
kaikkia määräyksiäni, [silloin] minä annan käydä toteen
sen.”26
• ”Minä, Herra, olen sidottu, kun te teette, mitä minä sanon; mutta kun te ette tee, mitä minä sanon, teillä ei
ole mitään lupausta.”27
• ”Ja kun me saamme jonkin siunauksen Jumalalta, se
tapahtuu kuuliaisuudesta sitä lakia kohtaan, johon se
perustuu.”28
• ”Ja jokaiselle valtakunnalle on annettu laki; ja jokaisella
lailla on myös tietyt rajat ja ehdot.”29
Herra julistaa: ”Kaikki, jotka haluavat saada siunauksen
minun käsistäni, pysykööt laissa, joka on määrätty sen siunauksen saamiseksi, ja sen ehdoissa. – –
Ja mitä tulee uuteen ja ikuiseen liittoon, se säädettiin
minun kirkkauteni täyteyttä varten, ja sen, joka saa sen
täyteyden, täytyy ja tulee pysyä laissa, tai hänet tuomitaan,
sanoo Herra Jumala.
– – Tämän lain ehdot ovat nämä: Eivät mitkään liitot, sopimukset, sitoumukset, velvoitteet, valat, lupaukset, teot,
yhdistämiset, liittämiset tai odotukset, joita ei tehdä ja joihin
ei astuta – – hänen kauttaan, joka on voideltu, – – ole voimassa kuolleista ylösnousemuksessa eivätkä sen jälkeen.”30
JOHN SCOTTIN MAALAUS VIIMEINEN TUOMIO
Suojamme vääriä ideologioita vastaan
Se, että ymmärrämme, etteivät jumalallinen rakkaus ja
jumalalliset siunaukset todellakaan ole ”ehdottomia”, voi
suojata meitä tavallisilta harhakäsityksiltä, kuten: ”Kun kerran Jumalan rakkaus on ehdotonta, Hän rakastaa minua kaikesta huolimatta …”; tai ”Kun kerran ’Jumala on rakkaus’,35
Hän rakastaa minua varauksetta joka tapauksessa …”
Antikristukset käyttävät näitä perusteluja kosiskellakseen ihmisiä petoksella. Esimerkiksi Nehor ajoi omaa
asiaansa opettamalla valheita: ”hän myös todisti kansalle,
että koko ihmissuku pelastuu viimeisenä päivänä – –, sillä Herra oli luonut kaikki ihmiset – –, ja lopulta kaikilla
ihmisillä on iankaikkinen elämä.”36 Valitettavasti jotkut
ihmisistä uskoivat Nehorin valheellisia ja ehdottomia
oppeja.
Päinvastoin kuin Nehorin opetukset, jumalallinen rakkaus varoittaa meitä, että ”jumalattomuus ei ole koskaan
ollut onnea.”37 Jeesus selittää: ”Sen tähden tulkaa minun
L I A H O N A H E L M I K U U 2 0 0 3 15
VALOKUVA STEVE BUNDERSON; KUVASSA KÄYTETTY MALLEJA
on ehdoton.43 Iankaikkista elämää koskeva suurempi lahja on kuitenkin ehdollinen.44 Saadakseen oikeuden siihen ihmisen täytyy luopua jumalattomuudesta45 ja pitää kunniassa temppelitoimitukset ja -liitot.46 Jumalan rakkauden häikäisevä kukkavihko – johon sisältyy iankaikkinen
elämä – sisältää siunauksia, joihin meidän
täytyy olla oikeutettuja; se ei sisällä oikeutuksia, joita voisi odottaa saavansa kelvottomana. Synnintekijät eivät voi taivuttaa Hänen tahtoaan omaansa ja vaatia Häntä siunaamaan heitä synnissä.47 Jos he haluavat
nauttia Hänen kukkavihkonsa jokaisesta kukasta, heidän täytyy tehdä parannus.48
M
eidän
lapsillemme
tulee opettaa,
että he saavat
Jumalan rakkauden
siunauksia, kun
he ensin tottelevat
Hänen käskyjään.
Neuvo tehdä parannus
luokseni ja pelastukaa; – – ellette te pidä minun käskyjäni – –,
te ette missään tapauksessa pääse taivaan valtakuntaan.”38
Jumalallinen rakkaus ja
synnintekijä
Tarkoittaako tämä sitä, ettei
Herra rakasta synnintekijää? Ei tietenkään tarkoita. Jumalallinen rakkaus on rajatonta ja maailmanlaajuista. Vapahtaja rakastaa sekä pyhiä että synnintekijöitä. Apostoli Johannes vakuutti: ”Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.”39 Ja nähdessään näyssä Herran palvelutyön kuolevaisuudessa Nefi julisti: ”Ja pahuutensa tähden
maailma ei pidä häntä minkään arvoisena; sen vuoksi he
ruoskivat häntä, ja hän sallii sen, ja he lyövät häntä, ja hän
sallii sen. Niin, he sylkevät hänen päällensä, ja hän sallii
sen ihmislapsia kohtaan tuntemansa rakastavan hyväntahtoisuuden ja pitkämielisyyden tähden.”40 Me tiedämme,
kuinka laajaa Lunastajan rakkaus on, koska Hän kuoli, jotta kaikki, jotka kuolisivat, voisivat elää jälleen.41
Kuolemattomuus ja iankaikkinen elämä
Jumala julisti, että Hänen työnsä ja kirkkautensa on ”ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen”.42 Sovituksen ansiosta kuolemattomuuden lahja
16
Presidentti Brigham Young (1801–1877) julisti: ”Jokainen Herran kansalleen tarjoama siunaus on ehdollinen.
Nämä ehdot ovat: ’Totelkaa lakiani, pitäkää käskyni, vaeltakaa minun säädöksissäni, noudattakaa asetuksiani, rakastakaa laupeutta, säilyttäkää rikkomattomana se laki, minkä
minä olen teille antanut, säilyttäkää itsenne puhtaina lain
edessä, niin te olette oikeutetut näihin siunauksiin, mutta
ette ennen sitä.’”49
Presidentti Joseph F. Smith (1838–1918) ilmaisi samanlaisen ajatuksen: ”Tällä tavoin suhtaudun vaatimuksiin, joita Jumala on esittänyt kansalleen yhdessä ja erikseen, ja
minä todellakin uskon, etten voi esittää mitään vaatimuksia siunauksen, palveluksen, luottamuksen tai rakkauden
suhteen Jumalalle tai veljilleni, ellen teoillani osoita, että
olen niiden arvoinen, enkä koskaan odota saavani siunauksia, joita en ansaitse.”50
Presidentti Spencer W. Kimball (1895–1985) on sanonut, ettei Herra ”’voi suvaita syntiä vähimmässäkään’
(LK 1:31). Me – – ymmärrämme paremmin Hänen rakkautensa – –, jos samanlainen inho syntiä kohtaan kannustaa
meidät muuttamaan elämämme parannuksenteon
kautta.”51
Kun ottaa huomioon ne vajavuudet, joita meillä kaikilla
on, on välttämätöntä, että jokainen ottaa itse vastuun itsestään: ”Sille, joka tekee parannuksen ja pitää Herran
käskyt, annetaan anteeksi,
ja siltä, joka ei tee parannusta, siltä otetaan sekin valo,
jonka hän on saanut, sillä ei minun Henkeni ainaisesti kiistele ihmisen kanssa, sanoo Herra Sebaot.”52
Parannuksen polkua noustessamme tärkeitä ovat sekä
ponnistelut että tulokset. Herra on opettanut, että hengellisiä lahjoja annetaan ”niiden hyödyksi, jotka rakastavat
minua ja pitävät kaikki minun käskyni, ja sen, joka pyrkii
tekemään niin.”53
Jumalallinen rakkaus tarjoaa meille mallin
Jeesus on pyytänyt meitä rakastamaan toisiamme, niin
kuin Hän on rakastanut meitä.54 Onko se mahdollista? Voiko meidän rakkautemme muita kohtaan todella muistuttaa jumalallista rakkautta? Kyllä, se voi!55 Kristuksen puhdas rakkaus suodaan kaikille, jotka tavoittelevat sitä ja ovat
siihen oikeutettuja.56 Sen kaltaiseen rakkauteen sisältyy
palvelemista,57 ja se edellyttää kuuliaisuutta.58
Jumalallisten lakien noudattaminen edellyttää uskoa,
joka on kuolevaisuuden koettelemuksissa avainasemassa.
Samalla usko osoittaa rakkautemme Jumalaa kohtaan.59
Mitä lujemmin sitoudumme muokkaamaan elämäämme
Hänen esimerkkinsä mukaiseksi, sitä puhtaammaksi
VIITTEET
1. Joh. 3:16.
2. OL 34:3.
3. Ks. 2. Nefi 31:21; Alma 12:33;
OL 93:3.
4. Ks. 1. Joh. 4:12, 15–18.
5. Ks. Alma 34:9–12.
Jumalallinen rakkaus on
rajatonta myös, koska kaikkia
uskollisia voi ympäröidä
”hänen rakkautensa verraton
runsaus” (Alma 26:15).
6. Ks. Jes. 54:10; ks. myös 3. Nefi
22:10.
7. 5. Moos. 7:9; ks. myös 1. Aik.
16:15; Ps. 105:8.
8. [Englanninkielisen] sanan
määritelmä: ”koko maailmaa
koskeva, kaikkialla maailmassa
tai kaikkiin maailmassa
vaikuttava tai ulottuva; maailmanlaajuinen” (The American
Heritage Dictionary, 2000,
hakusana ”universal”, 1883).
9. Matt. 5:45; ks. myös 3. Nefi
12:45.
10. Ks. Joh. 8:12; 9:5.
11. Ks. OL 88:6–13.
12. 2. Nefi 26:33.
13. Ks. Matt. 6:6; ks. myös 3. Nefi
13:6; Moroni 7:48.
14. Ks. esim. 1. Nefi 2:20–22;
4:14; 17:13; 2. Nefi 1:9; Alma
9:13; 38:5; 3. Nefi 5:22;
Morm. 6:21; 7:10.
15. Esim. ”Ellette synny uudesti,
ette voi periä taivaan
valtakuntaa” (Alma 7:14,
kursivointi lisätty). Ks. myös
Alma 5:51; 9:12.
16. Abr. 3:25, kursivointi lisätty;
ks. myös 3. Nefi 24:10.
17. Ks. Matt. 25:21, 23.
18. Joh. 15:10, kursivointi lisätty.
19. OL 95:12, kursivointi lisätty.
20. Joh. 14:23, kursivointi
lisätty.
21. Sananl. 8:17.
22. Ap. t. 10:34–35.
23. 1. Nefi 17:40.
24. Joh. 14:21.
25. 1. Kun. 3:14, kursivointi
lisätty; ks. myös 5. Moos. 19:9.
26. 1. Kun. 6:12, kursivointi
lisätty.
27. OL 82:10.
28. OL 130:21.
29. OL 88:38; ks. myös 132:5.
30. OL 132:5–7; ks. myös Alma
9:12; 42:13, 17.
31. Mal. 3:10, kursivointi lisätty;
ks. myös 3. Nefi 24:10. Herra
ei asettanut rajoituksia sille,
kuinka Hän siunaisi kymmenysten maksajia. Joitakin siunataan enemmän hengellisesti
kuin aineellisesti.
32. Ks. OL 119:4–5. Kymmenysten
maksamista edellytetään myös,
jotta henkilö voitaisiin lukea
Jumalan kansaan kuuluvaksi
(ks. OL 85:3).
33. Moosia 2:22, kursivointi
lisätty. Sama ehdollinen neuvo
ja jumalallisemmaksi rakkautemme muuttuu.60
Kenties mikään rakkaus kuolevaisuudessa ei muistuta
jumalallista rakkautta niin paljon kuin se rakkaus, jota vanhemmat tuntevat lapsiaan kohtaan. Vanhempina meillä on
sama velvollisuus opettaa kuuliaisuutta kuin taivaallisilla
vanhemmilla on velvollisuus opettaa meitä. Vaikka me
voimmekin opettaa lapsillemme sitä, kuinka tarpeellista on
suvaita toisten erilaisuutta,61 me emme voi suvaita sitä, että
he rikkovat Jumalan lakeja. Lapsillemme on määrä opettaa
valtakunnan oppia,62 heitä tulee opettaa luottamaan Herraan ja tietämään, että he saavat Hänen rakkautensa siunaukset noudattamalla ensin Hänen käskyjään.63
Jumalallinen rakkaus on täydellistä, rajatonta, kestävää
ja maailmanlaajuista. Jumalallisen rakkauden täydellinen
kukoistus ja tämän rakkauden kautta saamamme suurimmat siunaukset ovat ehdollisia – ne perustuvat kuuliaisuuteemme iankaikkista lakia kohtaan. Rukoukseni on, että
me voisimme olla oikeutettuja näihin siunauksiin ja iloita
iankaikkisesti. ■
toistetaan monia kertoja läpi
pyhien kirjoitusten. Ks. 1. Nefi
2:20; 4:14; 2. Nefi 1:9, 20; 4:4;
MK Jaak. 2:17–19; Jar. 9; Omni
6; Moosia 1:7; 2:31; Alma
9:13; 36:1, 30; 37:13; 38:1;
48:15, 25; 50:20; Hel. 3:20.
34. Joseph Smith, Profeetta
Joseph Smithin opetuksia,
toim. Joseph Fielding Smith,
1985, s. 254, kursivointi lisätty.
35. 1. Joh. 4:8, 16.
36. Alma 1:4, kursivointi lisätty;
ks. myös 1:3, 5–6; 2. Nefi
28:8–9. Tämän kaltainen
ehdoton oppi (iankaikkinen
elämä kaikille), tekisi tyhjäksi
toimitusten, liittojen ja
temppelityön tarpeellisuuden.
37. Alma 41:10.
38. 3. Nefi 12:20, kursivointi
lisätty.
39. 1. Joh. 4:19.
40. 1. Nefi 19:9, kursivointi
lisätty.
41. Ks. Room. 5:8; 2. Kor.
5:14–15; ks. myös 1. Kor.
15:22.
42. Moos. 1:39.
43. Ks. Ap. t. 24:15; 1. Kor. 15:22;
Alma 12:8; OL 76:17; JSR
John 5:29.
44. Ks. OL 14:7.
45. Ks. Moroni 10:32; JSR Matt.
16:26.
46. Ks. OL 132:19.
47. Ks. Alma 11:37.
48. Herra on sanonut: ”Rikkomuksiasi ei voi kuitenkaan
puolustella; kulje kuitenkin
tietäsi, äläkä enää tee syntiä”
(OL 24:2). Ks. myös Joh. 8:11;
OL 6:35; 29:3; 82:7; 97:27.
49. Discourses of Brigham Young,
toim. John A. Widtsoe, 1954,
s. 454.
50. Deseret News, 12. marraskuuta
1873, s. 644.
51. Anteeksiantamuksen ihme,
1978, s. 63.
52. OL 1:32–33.
53. OL 46:9, kursivointi lisätty.
54. Ks. Joh. 13:34; 15:12.
55. Ks. Et. 12:33–34; Moroni
7:46–47.
56. Ks. Moroni 7:48.
57. Ks. Gal. 5:13; Moosia 2:18–21;
4:15.
58. Johannes opetti: ”Joka noudattaa hänen sanaansa, hänessä
Jumalan rakkaus on todella
saavuttanut päämääränsä”
(1. Joh. 2:5).
59. Ks. 5. Moos. 13:3; Joh. 14:15;
15:6–7.
60. Ks. Matt. 6:19–22; OL
88:67–68; 93:11–20.
61. Ks. UK 11.
62. Oppeja ovat pelastussuunnitelma, usko, parannus, kaste
ja Pyhän Hengen lahja (ks.
Moroni 8:10; OL 68:25; Moos.
6:57–62).
63. Ks. Moosia 4:6–7.
L I A H O N A H E L M I K U U 2 0 0 3 17
VALOKUVAT LAURY LIVSEY; ASETELMAKUVAT JOHN LUKE
LUOTA
C
I
R
E EN
U
A
M
18
LAURY LIVSEY
L
ukion ensimmäisen vuoden matematiikkanero istui luokassa koulupäivän
jälkeen ja odotti jalkapallotähteä viikoittaiselle matematiikan ohjaustunnilleen. Poika, joka rakasti algebraa, yhtälöoppia ja trigonometriaa, käytti joka viikko yhden ylimääräisen tunnin opettaen polynomiyhtälöitä ja
eksponenttiyhtälöitä jalkapallosankarille, jota
monet pitivät Yhdysvaltain parhaana lukiotason hyökkääjänä amerikkalaisessa jalkapallossa. Jalkapallo-ottelun tämä kyllä osasi voittaa.
Mutta entä matematiikka? Se oli varsinainen
haaste. Siinä oma ohjaaja tuli avuksi.
Kun kouluvuosi päättyi, niin päättyivät ohjaustunnitkin. Ohjaaja jäi odottamaan lukion
toisen vuoden alkamista, kun taas ohjaajan
oppilas sai lukion päätökseen ja otti vastaan
Miamin yliopiston urheilustipendin.
Siksi tämä matematiikkanero sanoo:
”Jonakin päivänä, kun hän on kuuluisa jalkapallon pelaaja, voin kertoa lapsilleni, että
olen opettanut hänelle matematiikkaa.”
Nyt kaksi vuotta myöhemmin Maurice
Navarro istuu jälleen Miamin lähellä
sijaitsevan Coral Gables -lukion
yhdessä luokkahuoneessa Floridassa.
Koulu loppui puoli tuntia sitten, mutta samoin kuin vuosia aikaisemmin muutamia
oppilaita on kokoontunut Mauricen ympärille, kun hän opettaa matematiikan käsitettä,
jota hänen oppilastoverinsa eivät aivan
ymmärrä.
Tämä on Maurice Navarro. Edelleenkin
hän neuvoo matematiikassa. Edelleenkin
hän auttaa muita.
Kiireinen kaveri
”Sen olen perinyt äidiltäni”, Maurice sanoo tarkoittaen palvelualttiuttaan. ”Hän on
opettanut minulle, että jos pystyn auttamaan
muita, on hyvin tärkeää, että teen niin. Joidenkin oppilaiden on vaikea tajuta matematiikkaa, ja siksi minä neuvon heitä. Koska
matematiikka on minulle helppoa, autan
mielelläni.”
Sama pätee varmasti Mauricen vapaaehtoistyöhön kahdessa paikallisessa terveyskeskuksessa. Joka perjantai ja lauantai hän
M
aurice
Navarro on
kiireinen
kaveri. Mutta ei
niin kiireinen,
etteikö hän pystyisi
löytämään aikaa
opastaa muita
oppilaita ja tehdä
vapaaehtoistyötä
kahdessa paikallisessa sairaalassa.
L I A H O N A HELMIKUU 2003
19
1+1+1+1=
lahjoittaa yhdeksän tuntia ajastaan
tehden lukuisia töitä kummassakin
sairaalassa.
”Teen työtä potilaiden parissa, siirrän heitä pyörätuolissa tai sängyssä
ympäri sairaalaa”, Maurice kertoo.
”Kun olen siellä, saan nähdä ihmisten
kasvoilla hymyn, kun he näkevät jonkun tekevän heille jotakin mukavaa.
Minusta on mukava tavata potilaita,
nähdä heidän kasvonsa ja nähdä,
kuinka he reagoivat.”
”Niin käy matematiikan ohjaustunneillakin”, hän jatkaa. ”Kun
opettaessani jotakin asiaa kuulen
jonkun sanovan: ’Nyt minä ymmärrän!’ minusta tuntuu, että olen onnistunut työssäni. Sama pätee sairaalan potilaisiin – he kertovat sen
hymyllään.”
Esimerkki
Fountainebleaun (espanjankielisessä) seurakunnassa Miamin (espanjankielisessä) vaarnassa Floridassa Maurice on pappien koorumissa piispan ensimmäinen apulainen. Ei ole kovinkaan kauan siitä, kun hän oli nuori
diakoni, joka katsoi ylöspäin pappeja,
20
jotka olivat valmistautumassa lähtemään lähetystyöhön. Nyt on Mauricen
vuoro olla esikuvana. ”Koska olen
nuorista miehistä vanhin, toivon, että
diakonit ja opettajat pitävät minua esimerkkinä samalla tavoin kuin heidän
ikäisenään minäkin katsoin vanhempia poikia”, hän kertoo.
Konkreettinen osoitus Mauricen
esimerkistä muille Aaronin pappeudenhaltijoille hänen seurakunnassaan
on Kotka-partiolaisprojektin suorittaminen viime vuonna. Maurice järjesti
lasten tunnistamispäivän ja pyysi
K
otka-partiolaisprojektiaan varten Maurice
kutsui vanhempia
osallistumaan avoimeen
tilaisuuteen, jossa he
saattoivat tallentaa lastensa
sormenjäljet. Kerran tai
kahdesti viikossa Maurice
myös opastaa opiskelutovereitaan matematiikan
saloihin.
9
paikkakuntalaisia tuomaan lapsensa
seurakuntakeskukseen lauantaina,
jotta lapsista voitaisiin ottaa sormenjäljet ja heitä voitaisiin kuvata videokameralla. Sen jälkeen, kun poliisi oli
kertonut keinoista suojella lapsia, paikalla olleet vanhemmat ottivat lastensa sormenjälkikortit ja videonauhat
mukanaan kotiin. Jos näitä tietoja
koskaan tarvitaan kadonneen lapsen
tunnistamisessa ja löytämisessä, ne
ovat vanhempien ulottuvilla.
Mauricelta meni lukuisia tunteja
koordinoida tämä projekti, johon
osallistui lähemmäs 100 lasta.
4
Ylimääräisenä lisänä hän pyysi tilaisuuteen tulevia tuomaan säilyketölkin tai parikin lahjoitettavaksi ruokapankkiin. Loppujen lopuksi hän
sai kolme isoa laatikkoa täyteen
ruokasäilykkeitä.
”Eniten tässä projektissa pidin siitä,
että se oli erilainen”, Maurice kertoo.
”Halusin todella vaikuttaa. Toivon, ettei näiden ihmisten tarvitsisi koskaan
käyttää näitä videonauhojaan tai sormenjälkikorttejaan. En haluaisi tilanteen koskaan päätyvän sellaiseen.
Mutta ne luovat hyvän turvaverkon.”
9
Paljon pieniä rooleja
Perheen perinne
Maurice on 18-vuotias, ja ensi marraskuussa hän täyttää 19. Saatuaan lukion loppuun hän saa tilaisuutensa
merkittävään, pitkäaikaiseen palvelutehtävään.
Puhuessaan kirkon lähetystyöohjelmasta Maurice on saanut monia outoja katseita luokkatovereiltaan. Jos asia
koskee kirkkoa – jos on epäselvyyttä
siitä, mitä lähetystyö on, tai kysymyksiä viisauden sanasta – Maurice on oikea henkilö, jonka puoleen kääntyä.
Coral Gablesin lukiossa Maurice on
ainoa myöhempien aikojen pyhä.
”Koulussa minulta kysytään
lähetystyöstä koko ajan, ja selitän
mielelläni. Monien on vaikea ymmärtää, miksi haluaisin tehdä tämän. He
ovat ihmeissään, kun kerron heille,
että lähdemme kahdeksi vuodeksi ja
ettei kukaan pakota meitä. Olen lähdössä kutsumustyöhön.
Isäni kastettiin, kun hän oli yli
parikymppinen, joten hän ei koskaan
mennyt lähetystyöhön”, Maurice lisää.
”Ainoa lähetystyöhön lähtenyt henkilö
suvussani on enoni. Niinpä lähetystyöhön lähtemiseni on uuden perinteen aloittamista perheessämme.”
Koko elämänsä Mauricella on ollut pieni osa monien ihmisten elämässä. Coral Gablesin oppilaat, joita Maurice on opastanut, läpäisevät
matematiikan kokeita, ja Maurice
voi tuntea vaikuttaneensa omalta
osaltaan heidän menestymiseensä.
Vanhemmat ovat tallentaneet tietoa
lapsistaan arkistoihin – kaiken varalta. He voivat kiittää siitä Mauricea.
Ja tuossa hän on työntämässä erästä
potilasta sairaalan huoneesta toiseen. Ei mitään suurta? Ehkei niin.
Mutta se on jälleen yksi pieni asia,
jonka tekemiseen Maurice löytää aikaa.
Ehkei kaikki tapahdu kuitenkaan
aivan niin kuin Maurice on kuvitellut. Eräänä päivänä tulevaisuudessa
jalkapallotähti saattaa kääntyä
lastensa puoleen ja kertoa kaverista, jonka hän tunsi lukiossa. ”Lapset”, hän sanoo, ”Maurice on se
kaveri, joka opetti minulle
matematiikkaa.” ■
L I A H O N A HELMIKUU 2003
21
Kysymys
ja vastaus
Ystävieni on vaikea ymmärtää, miksi elän siveyden lain mukaan. Mitä sellaista
voisin sanoa, joka auttaisi heitä ymmärtämään Herran opetukset tästä
arkaluontoisesta asiasta?
Vastaukset eivät ole kirkon virallisia opillisia julistuksia, vaan ne on tarkoitettu avuksi
ja avartamaan näkemystä.
LIAHONAN VASTAUS
Ei ole kovinkaan kauan siitä,
kun ihmiset monien kulttuurien
keskuudessa eivät olisi asettaneet
kyseenalaiseksi päätöstäsi elää
22
siveää elämää. Mutta viime vuosina
yhteiskunnalliset käsitykset ovat
muuttuneet niin dramaattisesti, että
siveys ennen avioliittoa ja uskollisuus
avioliiton solmimisen jälkeen saattavat tuntua joistakuista käsittämättömiltä. Kun tähän lisää sen seikan, että
siveys on pyhä ja henkilökohtainen
asia, niin sinusta saattaa tuntua, että
edessäsi on vaikea keskustelu.
Mutta älä anna sosiaalisen painostuksen tai pelon estää sinua keskustelemasta tästä tärkeästä asiasta ystäviesi kanssa. Saattaa olla, että sinun ajatuksesi ovat juuri sitä, mitä ystäväsi
kaipaavat. Ehkä voit auttaa heitä ymmärtämään, että siveys on paras vaihtoehto, koska se on Jumalan käsky ja
– sen sijaan, että se rajoittaisi – se tarjoaa suunnatonta vapautta, rauhaa ja
turvallisuutta.
Jos etsit Herran johdatusta, Hän
auttaa sinua löytämään sopivan tavan
kertoa syistä, joiden vuoksi elät siveyden lain mukaan. Lopullinen sananvalinta riippuu siitä, millainen suhde sinulla on ystäviesi kanssa ja millaisessa
tilanteessa olette. Joissakin tilanteissa
luultavasti riittää seuraavankaltainen
lyhyt vastaus: ”Siveellisen elämän ansiosta voin olla onnellinen; tiedän,
että juuri niin Jumala haluaa meidän
elävän.” Mutta jos puhut hyvän ystävän kanssa, haluat ehkä kertoa joitakin Nuorten voimaksi -lehtisessä olevia ajatuksia siveellisestä puhtaudesta.
Seuraavassa on lisäksi muutamia
muitakin ajatuksia, joista voit ehkä
keskustella:
VASEMMALLA: VALOKUVA ELDON K. LINSCHOTEN; KUVASSA KÄYTETTY MALLEJA
Kuinka voin auttaa ystäviäni ymmärtämään siveyden lakia?
• Siveys auttaa sinua keskittymään
oikeisiin asioihin. Ystävyys, toisen
kunnioittaminen, ymmärtäminen,
kommunikoiminen, luottamus, yhteiset mielenkiinnon kohteet ja evankeliumin arvot ovat perusta, jolle rakentaa kestävä ihmissuhde. Näiden asioiden asettaminen tärkeysjärjestyksessä
ensimmäiselle sijalle suo teille mahdollisuuden oppia tuntemaan toisenne sopivalla ja mukavalla tavalla.
• Siveyden lain mukaan eläminen
vahvistaa itsevarmuuttasi ja itsekunnioitustasi. Siveettömyys avaa usein
oven ihmissuhteisiin, joissa fyysistä
olemustasi arvostetaan enemmän kuin
kaikkia hyviä ominaisuuksia, joita sinulla on. Siveyden ansiosta muut voivat arvostaa sinun persoonallisuuttasi,
kykyjäsi, ystävällisyyttäsi ja hyvyyttäsi.
• Siveys pitää sinut turvassa. Sen lisäksi että voit epäilemättä pysyä vapaana monista fyysisistä sairauksista,
hengellinen terveytesi voi myös pysyä
suojassa.
• Siveys on käsky (ks. Gal.
5:16–17, 19–21). Kuuliaisuus käskyille
tuo onnea ja rauhaa, ja siitä on paljon
muutakin hyötyä.
• Siveellinen elämä osoittaa sinun
kunnioittavan taivaallista Isää. Voima
luoda elämää on jotakin, mitä meidän
tulee kunnioittaa. Jos rikot siveyden
lakia, pilkkaat hyvin pyhää lahjaa.
• Sinä elät tämän lain mukaan,
koska haluat tehdä niin; siveys on
siunaus.
• Siveys vahvistaa tulevaa avioliittoasi. Kun aviopari on siveellinen, heidän suhteensa voi perustua täydelliseen luottamukseen.
LUKIJOIDEN VASTAUKSIA
Eräänä päivänä jotkut kaverit
alkoivat sanoa, että siveys kuuluu
menneisyyteen ja ettei nykyään kukaan enää noudata tätä käskyä. Minä
sanoin nopeasti, että minä noudatan
sitä ja että tunnen monia ihmisiä, jotka myös noudattavat sitä. Ystäväni
nauroivat ja kysyivät minulta, mitä tekisin, kun kohtaisin kiusauksen. Kerroin heille eräästä kokemuksesta, jolloin sanoin ei eräälle henkilölle. Kun
tämä kieltäytyi kuuntelemasta, lähdin
juosten pois hänen luotaan. Sitten
kerroin kavereilleni, että meidät
on luotu Jumalan kuvaksi ja että
kehomme ovat pyhiä. Joitakin
kuukausia myöhemmin eräs ystävä,
joka oli sinä päivänä kuuntelemassa,
meni kasteelle.
VAROITUS
A
”
lussa joukossamme oli eräs,
joka kapinoi taivaallisen
Isämme suunnitelmaa vastaan.
Hän vannoi tuhoavansa ja
turmelevansa suunnitelman.
Hänelle ei annettu kuolevaista
ruumista ja hänet karkotettiin
pois. Häntä estettiin iankaikkisiksi ajoiksi perustamasta omaa valtakuntaansa. Hänestä tuli saata-
Jean Fernando da Silva, 20
nallisen kateellinen. Hän tietää,
Planaltinan 2. seurakunta
ettei tämä luomisen voima ole ai-
Brasílian pohjoinen
noastaan suunnitelmaan kuuluva
vaarna, Brasilia
satunnainen osa, vaan sen avain.
Hän tietää, että jos hän voi
viekoitella teidät käyttämään tätä
Kun en pystynyt puheillani muuttamaan ystävieni mielipidettä, yritin
tehdä niin esimerkkini avulla. Monet
kerrat minun täytyi tehdä jotakin
muuta kuin mitä he tekivät. Vaikka
jäinkin yksin, tiesin tekeväni oikein.
Nyt joillakin ystävistäni on ollut
epämiellyttäviä kokemuksia, ja jotkut
heistä ovat alkaneet elää tämän tärkeän lain mukaan.
voimaa ennenaikaisesti, käyttämään sitä liian pian tai jollakin
tavoin väärin, te saatatte menettää mahdollisuutenne iankaikkiseen kehitykseen.” – Presidentti
Boyd K. Packer, kahdentoista
apostolin koorumin virkaa
toimittava presidentti (”Miksi
pysyä moraalisesti puhtaana”,
Valkeus, tammikuu 1973, s. 17)
■
Linda López Fierro, 16
Isidro Ayoran seurakunta
Guayaquilin itäinen
vaarna, Ecuador
Me voimme selittää, että voidaksemme nauttia Jumalan siunauksista
me tarvitsemme Pyhän Hengen ohjausta ja jatkuvaa toveruutta. Esiaviollisista sukupuolisuhteista pidättäytyminen ja pysyminen uskollisena
L I A H O N A HELMIKUU 2003
23
aviopuolisollemme avioliiton solmimisen jälkeen ovat välttämättömiä tämän
kumppanuuden säilyttämiseksi.
Emeka Ofoegbu, 23
ovat aina hämmästyneitä, mutta
selitän, että Herra antaa meille käskyjä, jotta voisimme olla onnellisia ja
jotta kuuliaiset saisivat siunauksia.
meille. Meidän tulee pitää hyvää
huolta kehostamme elämällä siveyden
lain mukaan.
Tahia Mou-Fa, 16
Ugborikokon seurakunta
Irina Kutsenko, 19
Uturoan seurakunta
Warrin piiri, Nigeria
VoroneÏ LevobereÏnin
Raromatain vaarna, Tahiti
seurakunta
Moskovan eteläinen
lähetyskenttä, Venäjä
Me voimme näyttää esimerkkiä
pitämällä ajatuksemme ja tekomme
puhtaina, pukeutumalla säädyllisesti
ja käyttämällä sopivaa kieltä. Me voimme opettaa muille, että puhtaan elämän ansiosta voimme seisoa tahrattomina Jumalan edessä viimeisenä
päivänä.
Kuopion piiri, Suomi
Pyrin siihen, etten ole tuomitseva,
mutta kerron selvästi ystävilleni, etten
arvosta mitään asiaa enemmän kuin
sitä, että yritän olla hyveellinen
nainen.
Apian lähetyskenttä
Samoa
Ennen lähetystyöhön lähtöäni ystäväni keskustelivat monet kerrat siitä,
kuinka rikkoa tätä lakia. Tuskin milloinkaan keskusteltiin siitä, kuinka
välttää syntiä. Mutta olen huomannut,
että me voimme opettaa muille, että
ajatustemme tulee olla puhtaita, jotta
tekommekin olisivat puhtaita. Herra
antaa meille tarvitsemamme sanat.
Vanhin Otto E. Visoni O., 20
San Pedro Sulan
Ola Universityn seurakunta
lähetyskenttä, Honduras
Cape Coastin vaarna
Ghana
24
Matahaun 2. seurakunta
Ha’akamen vaarna
Nuku’alofa, Tonga
Magalo, 27
Ama Dapaah, 23
Jos herää kysymyksiä, kerron kymmenestä käskystä. Selitän myös, että
sukupuolinen moraalittomuus on
syntinä vakavuudeltaan vain murhaa
vähäisempi (ks. Alma 39:5). Ystäväni
Makeleta Fonua, 18
Vanhin Tagiape‘a
Anne Soininen, 20
Joensuun seurakunta
Pyrin kertomaan siveydestä myönteisellä tavalla. Kerron neuvoista, joita
vanhempani ja kirkon johtajat ovat
antaneet ja joita löytyy pyhistä kirjoituksista ja joissa opetetaan tätä lakia.
Apostoli Paavali on sanonut: ”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?
– – Jumalan temppeli on pyhä, ja
tämä temppeli olette te.” (1. Kor.
3:16–17.) Meidän kehomme ei kuulu
KYSYMYS JA VASTAUS -palsta on
tarkoitettu nuorille. Toivomme voivamme julkaista nuorten vastauksia
monista eri maista. Vastauksen tulee
olla perillä viimeistään 1. maaliskuuta 2003. Lähetä se osoitteella
Questions and Answers 03/03,
Liahona, 50 East North Temple Street,
Salt Lake City, UT 84150-3223, USA;
tai sähköpostitse osoitteeseen [email protected] . Voit
kirjoittaa vastauksesi (selvästi käsin
tai koneella) omalla kielelläsi. Jotta
vastauksesi huomioitaisiin, liitä siihen koko nimesi, ikäsi, kotiosoitteesi
sekä seurakunta ja vaarna/piiri.
Liitä mukaan valokuva itsestäsi;
valokuvaa ei palauteta.
Isäni on hyvin kiireinen.
Koulun, ystävien ja kirkon toimintojen vuoksi minäkin olen kovasti menossa. Mitä voin tehdä pitääkseni
suhteeni isääni läheisenä, kun tuskin näemme toisiamme? ■
KYSYMYS:
Liahonan sivu 25 on Kotoa ja kaukaa -sivujen ja Ystävän jäljessä.
Presidentti David O. McKay
(1873–1970) on opettanut: ”Naisen
tulee olla oman ruumiinsa kuningatar” (julkaisussa Conference Report,
huhtikuu 1952, s. 86). Jos henkeni
suostuu ruumiillisiin nautintoihin,
menetän itsekunnioitukseni. Ellen voi
kunnioittaa itseäni, en voi rakastaa taivaallista Isää koko sydämestäni, mielestäni ja voimastani enkä lähimmäistäni niin kuin itseäni. Vain silloin, kun
henkeni hallitsee kehoani ja pitää sen
moraalisesti puhtaana, voin olla oman
ruumiini kuningatar.
KOTIKÄYNTIOPETUSSANOMA
Valmistakaa kaikki, mikä
on tarpeen
V
alitkaa rukoillen tämän sanoman pyhien kirjoitusten kohdista ja opetuksista ne, jotka
soveltuvat niiden sisarten tarpeisiin,
joiden luona vierailette. Kertokaa
kokemuksistanne ja lausukaa todistuksenne, ja pyytäkää sisaria, joita
opetatte, tekemään samoin.
OL 88:119: Herra antoi Kirtlandin
temppeliä rakentaville pyhille neuvon, joka soveltuu myös vanhurskaan
elämän ja vanhurskaan perheen vahvistamiseen nykypäivänä: ”Valmistakaa
kaikki tarpeellinen.”
valtakuntaa ja vahvistamaan hänen
vanhurskauttaan, niin teille annetaan
kaikki tämäkin’ (JSR Matt. 6:38). ’Pyrkikää ensiksi rakentamaan Jumalan
valtakuntaa’ tarkoittaa sitä, että asetamme etusijalle Jumalan ja Hänen
työnsä. Jumalan työtä on toteuttaa
lastensa iankaikkinen elämä (ks.
Moos. 1:39) ja kaikki, mikä liittyy taivaallisen Isämme lasten syntymään,
hoivaamiseen, opettamiseen ja sinetöimiseen. Kaikki muu on tärkeysjärjestyksessä alempana.” (Ks. ”Keskittyminen ja asioiden tärkeysjärjestys”,
Liahona, heinäkuu 2001, s. 101.)
Kuinka määritämme, mikä on ”tar-
Nuorten Naisten ylimmän johtokun-
peellista” eli tärkeintä, kun valmis-
nan ensimmäinen neuvonantaja:
tamme itseämme ja perhettämme?
”Istuin ihanan selkeänä ja kirkkaana
päivänä Galileanmeren rannalla. Aukaisin Raamattuni ja etsin Luukkaan
evankeliumissa olevan kertomuksen
Martasta, naisesta, joka niin kuin minäkin huolehti moninaisista asioista.
Mutta edessäni olevan kirjan sivulle
painettujen sanojen sijasta olin näkevinäni mielessäni ja kuulevinani sydämessäni nämä sanat: ’Pat, Pat, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet.’ Sitten puhtaan henkilökohtaisen ilmoituksen voima sai minut valtaansa, kun
luin: ’Mutta tarpeellisia on vähän, tahi
yksi ainoa [vain yksi ainoa].’ (Ks.
Luuk. 10:38–42.) – –
Meidän rakastava taivaallinen Isämme tuntui kuiskaavan hengessään minun hengelleni: ’Sinun ei tarvitse
huolehtia niin monista asioista. Se,
mikä on tarpeellista – ainoa, mikä on
KUVITUS JULIE ANN ALLEN
Patricia T. Holland, entinen
Vanhin Dallin H. Oaks kahden-
”Jeesus
opetti tärkeysjärjestystä sanoessaan:
’Älkää sen vuoksi etsikö sitä, mikä on
tästä maailmasta, vaan
pyrkikää ensiksi rakentamaan Jumalan
toista apostolin koorumista:
todella tarpeellista – on se, että pidät
katseesi suunnattuna minun Poikaani.
Opi minusta’, Hän tuntui sanovan,
’ja kuuntele minun sanojani; vaella
Henkeni sävyisyydessä, niin sinulla
on rauha minussa’ (OL 19:23).” (Ks.
”Tarpeellisia on … yksi ainoa”,
Valkeus, maaliskuu 1988, s. 35.)
Kuinka voimme välttää häiritsevät
tekijät, kun valmistamme itseämme
ja perhettämme?
Vanhin Richard G. Scott kahden-
”Jotkin
paikat ovat pyhiä ja pyhitettyjä, ja niissä tuntuu olevan helpompi huomata
Pyhän Hengen ohjaus. Temppeli on
sellainen paikka. Etsikää rauhan ja hiljaisuuden tyyssija, missä voitte aika
ajoin mietiskellä ja antaa Herran asettaa elämällenne suunnan. Meidän
kaikkien täytyy silloin tällöin tarkistaa
sijaintimme ja varmistua siitä, että
olemme oikealla tiellä. Ehkäpä te joskus lähitulevaisuudessa hyödytte seuraavasta omakohtaisesta itsetutkistelun hetkestä:
Mitkä ovat tärkeimmät tavoitteeni, jotka minun pitää saavuttaa ollessani maan päällä?
Kuinka käytän vapaa-aikani?
Käytänkö siitä jatkuvasti osan
tärkeimpien tavoitteideni toteuttamiseen?
Teenkö jotakin, mitä tiedän ettei
minun pitäisi tehdä? Jos näin on,
teen parannuksen ja lopetan sen tekemisen nyt.
Silloin kun teillä on rauhallinen
hetki, kirjoittakaa muistiin vastauksenne. Miettikää niitä. Tehkää mahdollisesti tarvittavat muutokset.
Asettakaa tärkeimmät asiat etusijalle.” (Ks. ”Tärkeimmät asiat ensin”,
Liahona, heinäkuu 2001, s. 9.) ■
toista apostolin koorumista:
L I A H O N A HELMIKUU 2003
25
JEESUKSEN
SANOJA
Anteeksianto
”Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan”
(Luuk. 6:37, vuoden 1938 suomennos).
VA N H I N C E C I L O. S A M U E L S O N J R
seitsemänkymmenen koorumin johtokunnasta
V
apahtaja haluaa meidän kaikkien tuntevan Hänen rauhaansa. Hän sanoi:
”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille – –. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh. 14:27.) Näinä
levottomina aikoina tuttu kirkon laulu vakuuttaa meille:
Ymmärryksemme siitä,
että olemme suuressa
velassa taivaalliselle
Rauhan suloisen evankeliumi tuo,
Ken etsii totuuden.
Valon säteilevän se hälle suo,
Kirkastaa ymmärryksen.1
Kuninkaallemme, avaa
oven parannuksen ja
anteeksiannon lahjojen
äärelle.
26
Meillä saattaa olla paljon murheita, ja
me saatamme kantaa huolta monesta syystä.
Kuitenkin kuten presidentti Spencer W.
Kimball (1895–1985) on huomauttanut, rauha ja Vapahtajan oppi anteeksiannosta liittyvät erottamattomasti yhteen: ”Anteeksiantamuksen – – olennaisena osana on se, että se
tuo rauhan ennen ahdistetulle, levottomalle,
hämmentyneelle, ehkäpä piinatulle sielulle.”2
Luukas on kirjoittanut muistiin Vapahtajan elämästä kertomuksen, joka osoittaa,
millaisen rauhan Vapahtaja suo, kun saamme
Hänen anteeksiantonsa (ks. Luuk. 7:36–50).
Eräs fariseus nimeltään Simon kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle. Nainen, jonka kerrotaan viettäneen syntistä elämää, sai tietää,
että Jeesus oli talossa, ja hän tuli tuoden mukanaan öljyä. Kun Jeesus lepäsi sohvalla
eteenpäin nojautuen ja Hänen jalkansa olivat
ojentuneet pöydän luota poispäin, nainen
tuli Hänen luokseen takaa päin. Nainen itki
ja pesi Jeesuksen jalat kyynelillään. Hän
pyyhki ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli
ne tuoksuöljyllä, hieroen öljyn hellästi Hänen jalkoihinsa. Isäntä arvosteli mielessään
Jeesusta, koska Hän oli hyväksynyt tämän
ystävällisyyden osoituksen synnintekijältä.
Jeesus ymmärsi Simonin ajatukset ja esitti
nuhtelunaan yhden syvimmän opetuksen
anteeksiannosta.
Jeesus esitti kertomuksen rahanlainaajasta, jolla oli kaksi velallista. Toinen oli velkaa
10 kertaa enemmän kuin toinen. Heillä kummallakaan ei ollut millä maksaa velkaansa,
niinpä rahanlainaaja antoi armollisesti molemmille velan anteeksi. Vapahtaja kysyi: ”Miten on, kumpi heistä [velallisista] nyt rakastaa häntä [rahanlainaajaa] enemmän?”
(Luuk. 7:42.) Simon vastasi oikein, että se
velallinen, joka oli ollut velkaa enemmän,
luultavasti rakastaisi eniten.
Silloin Jeesus vertasi Simonin Jeesusta
kohtaan osoittaman huolenpidon ja vieraanvaraisuuden puutteita naisen tekoihin. Mestari halusi Simonin huomaavan, että tämä
itse oli kertomuksen velallisista se, joka oli
VASEMMALLA: YKSITYISKOHTA GUSTAVE DORÉN MAALAUKSESTA KRISTUS SYNAGOGASSA; OIKEALLA: CRYSTAL HAUETERIN MAALAUS KATSO TÄTÄ NAISTA
velkaa vähemmän, ja nainen se, joka oli velkaa enemmän. Jeesus vahvisti näkökohtaansa
sanomalla: ”Niinpä sanonkin sinulle: hän sai
paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän,
se myös rakastaa vähän.” (Luuk. 7:47.)
Sitten Jeesus käänsi huomionsa naisen
puoleen. Katsoen naista silmiin Jeesus lupasi
hänelle Hänen rauhansa sanoen: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi. – – Uskosi
on pelastanut sinut. Mene rauhassa.” (Luuk.
7:48, 50.)
Me emme tunne tämän naisen rikkomuksiin liittyviä olosuhteita, mutta me voimme
kuvitella sen kiitollisuuden, ilon ja rauhan,
jota hänen on täytynyt tuntea sillä hetkellä.
Rauha Kristuksessa
Löytääksemme rauhan ja anteeksiannon
meidän täytyy katsoa Vapahtajaan, ei maailman
viisauteen. Saatatte muistaa kertomuksen
miehestä, joka oli halvaantunut (ks. Matt.
9:1–8; Mark. 2:1–12; Luuk 5:17–26).
Vapahtaja oli Kapernaumissa, ja Hän opetti
talossa, joka oli ääriään myöten täynnä. Paikalle tuli neljä miestä kantaen halvaantunutta
miestä vuodematolla, ja he toivoivat Jeesuksen parantavan hänet. Oven luona olevan
suuren tungoksen vuoksi miehet kantoivat
ystävänsä katolle, tekivät siihen aukon ja laskivat varoen halvaantuneen siihen huoneeseen, jossa Jeesus oli. Jeesus ei pahastunut
tästä keskeytyksestä, vaan Häntä kosketti
miesten usko. Rohkeasti ja avoimesti hän sanoi sairaalle: ”Ole rohkealla mielellä, poikani,
sinun syntisi annetaan anteeksi” (Matt. 9:2),
ja Hän kehotti miestä, ettei tämän pitänyt
enää tehdä syntiä (ks. JST Matthew 9:2).
Miehen yhä maatessa vuoteellaan jotkut
kirjanoppineista ja fariseuksista ajattelivat
J
eesus esitti
yhden syvimmän
opetuksen
anteeksiannosta
sanoessaan: ”Hän
sai paljot syntinsä
anteeksi, sen vuoksi
hän rakasti paljon.
Mutta joka saa
anteeksi vähän,
se myös rakastaa
vähän.”
L I A H O N A HELMIKUU 2003
27
itsekseen, että Jeesus oli juuri syyllistynyt herjaukseen. Jeesus kohtasi heidän epäuskoiset asenteensa kysymällä, tarvitaanko syntien anteeksiantamiseen enemmän voimaa
kuin sairaiden parantamiseen (ks. JST Luke 5:23). Vapahtaja sanoi, että näin Hänen kuulijansa tietäisivät, ”että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi”
(Matt. 9:6; ks. JST Matthew 9:6).
Sitten Jeesus kääntyi halvaantuneen puoleen ja julisti:
”Nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi” (Mark. 2:11). Ja heti
tämä nousi ja teki, niin kuin häntä oli käsketty. Valittajat ja
arvostelijat eivät voineet kiistää selvää ihmetekoa eivätkä
sen selkeää johtopäätöstä: Jeesuksella on valta antaa synnit
anteeksi. Ja ”rohkea mieli” eli rauha on seurausta siitä tiedosta, että Hän todellakin on antanut syntimme anteeksi.
Muille anteeksiantaminen
Kun Mestari opetti opetuslapsilleen mitä tehdä, kun
he tunsivat itseään loukattavan tai itseään vastaan rikottavan (ks. Matt. 18:15–35), oppi tuntui heistä uudelta. ”Jos
veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos
hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin.” (Matt.
18:15.) Vapahtajan sanat anteeksiantamisesta muille edellyttivät merkittävää asenteiden tarkistamista. Opetuslapsille oli opetettu periaatetta ”silmä silmästä” (Matt. 5:38; ks.
4. Moos. 24:20). Pietari halusi olla varma, että hän ymmärsi
opetuksen merkityksen, ja hän kysyi: ”Herra, jos veljeni
yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka
monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti
seitsemän kertaako?” (Matt. 18:21.) Pietari oli luultavasti
tietoinen rabbien asettamasta vaatimuksesta, että rikkojan
tulee tehdä aloite rikkomuksen selvittämiseksi ja että se,
ketä vastaan on rikottu, antaisi anteeksi vain kaksi tai kolme kertaa.3
Jeesus vastasi selkeästi: ”Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän”
(Matt. 18:22, vuoden 1938 suomennos). Toisin sanoen
meidän anteeksiannollemme muita kohtaan ei saa asettaa
mitään rajoitteita – lukumäärällisiä tai muita.
Sitten Vapahtaja esitti opetuslapsilleen vertauksen,
jotta he voisivat täysin ymmärtää ja muistaa opetuksen
siitä, että meidän täytyy antaa anteeksi kaikille, ja että he
voisivat toteuttaa sitä (ks. Matt. 18:23–32). Hän kertoi kuninkaasta, joka vaati tilitykset palvelijoiltaan, jotka olivat
hänelle velkaa. Ensimmäinen palvelija oli hänelle velkaa
10 000 talenttia, joka luultavasti vastaisi nykyaikana
28
miljoonia euroja. Palvelija ei kyennyt maksamaan velkaansa, joten kuningas määräsi, että hänet ja hänen perheensä
oli myytävä orjiksi. Epätoivoinen palvelija anoi aikaa ja kärsivällisyyttä luvaten maksaa kaiken. Hänen vilpittömyytensä kosketti kuningasta, joka täyttyi säälistä ja antoi anteeksi
hänen hyvin suuren velkansa. Sen vuoksi palvelija heittäytyi maahan ja palveli häntä.
Tämä samainen palvelija, joka oli juuri saanut vastaanottaa kuninkaan ihanan armon osoituksen ja anteeksiannon,
meni heti etsimään toisen palvelijan, joka oli hänelle velkaa 100 denaaria, joka luultavasti vastaisi muutamaa euroa.
Tylysti hän vaati välitöntä maksua. Kun toinen palvelija
anoi aikaa ja kärsivällisyyttä, ensimmäinen palvelija ei ollut
halukas antamaan edelleen sitä, mitä hän oli itse juuri saanut kuninkaalta runsain mitoin. Hän toimitti toisen palvelijan vankilaan, kunnes tämä pystyisi maksamaan velkansa.
Muut palvelijat huomasivat tämän tunteettoman teon ja
kertoivat siitä asianmukaisesti kuninkaalle. ”Vihoissaan
kuningas pani palvelijansa ankaraan vankeuteen, kunnes
tämä maksaisi koko velan.” Sitten Jeesus lisäsi nämä loppusanat: ”Näin tekee minun taivaallinen Isänikin teille,
jos te ette kaikesta sydämestä anna kukin veljellenne
anteeksi.” (Matt. 18:34–35.)
Niiden meistä, jotka haluavat pitää itseään Mestarin
opetuslapsina, täytyy ymmärtää, että ensimmäisen palvelijan tavoin mekin olemme suuressa velassa taivaalliselle Kuninkaallemme niistä monista lahjoista, joita olemme Häneltä saaneet. Tämä ymmärrys avaa oven parannuksen ja
oman anteeksiantomme lahjojen äärelle. Näiden lahjojen
säilyminen riippuu siitä, kuinka uskollisesti annamme anteeksi niille, jotka ovat rikkoneet meitä vastaan. Vapahtaja
on sanonut: ”Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät
armahdetaan” (Matt. 5:7) ja ”Niin kuin te tuomitsette, niin
tullaan teidät tuomitsemaan” (Matt. 7:2).
Anteeksiantaminen muille ei kuitenkaan välttämättä
tarkoita sitä, että me hyväksyisimme teon tai rikkomuksen.
Itse asiassa on monia tekoja ja asenteita, jotka ansaitsevat
selkeän tuomitsemisen. Mutta niidenkin kohdalla meidän
täytyy antaa täysin anteeksi rikkojalle. ”Antakaa anteeksi,
niin teillekin anteeksi annetaan” (Luuk. 6:37, vuoden
1938 suomennos).
Kaikki synnit yhtä lukuun ottamatta
Vapahtaja teki hyvin selväksi sen, että parannuksen ehdolla kaikki meidän syntimme voidaan antaa anteeksi
Hänen pyhän sovitusuhrinsa kautta, lukuun
ottamatta sitä, mitä Hän kutsui Pyhän Hengen herjaukseksi (ks. Matt. 12:31; ks. myös
Mark. 3:28–29). Profeetta Joseph Smith opetti tästä aiheesta: ”Jeesus on pelastava kaikki
paitsi kadotuksen pojat. Mitä ihmisen on tehtävä syyllistyäkseen anteeksiantamattomaan
syntiin? Hänen täytyy saada Pyhä Henki, taivaitten täytyy avautua hänelle, ja hänen täytyy
tuntea Jumala ja sen jälkeen tehdä syntiä
Häntä vastaan.”4
Tämän vuoksi Lunastaja vakuutti meille
selvästi, että ”kaikki tullaan antamaan ihmisille anteeksi” (Mark. 3:28), kun me teemme
parannuksen, sillä Vapahtajan tehtävänä oli
saarnata parannusta (ks. JST Mark 3:22; ks.
myös Moosia 26:29–30).
DAVID LINDSLEYN MAALAUS KRISTUS PARANTAA HALVAANTUNEEN MIEHEN
Anteeksiannon lahja
Kahdessa eri tilanteessa Vapahtaja opetti
opetuslapsilleen, että heidän oli määrä rukoilla Jumalalta syntien anteeksiantoa. Meidän on myös määrä osoittaa rukoustemme
vilpittömyys antamalla anteeksi niille, jotka
ovat tehneet syntiä meitä vastaan. Vapahtaja
opetti opetuslapsiaan rukoilemaan: ”Ja anna
meille velkamme [rikkomuksemme] anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille,
jotka ovat meille velassa [meitä vastaan rikkoneet]” (Matt. 6:12), ja ”Anna meille syntimme
anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle, joka on meille velassa” (Luuk. 11:4).
Hänen opetuksensa antaa ymmärtää, että anteeksiannon anominen ja pyrkimyksemme
tehdä parannus kaikista synneistämme liittyvät suoraan yhteen.
Kaikessa anteeksiantamisessamme ja anteeksiannon tavoittelemisessamme meidän
täytyy käsittää, että riippumatta siitä, millaisen
hyvityksen me pystymmekin tarjoamaan tai
vastaanottamaan, niin meidän sekä muiden
ponnistelut ovat onnettoman riittämättömiä
vastaamaan iankaikkisen oikeudenmukaisuuden vaatimuksiin. Kuinka sitten todellinen anteeksianto on mahdollista? Paavali kirjoitti
efesolaisille, että juuri ”Kristuksen veressä
meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto. Näin Jumala on antanut armonsa rikkauden tulla runsaana osaksemme.” (Ef. 1:7–8.)
Anteeksiannon lahjasta tulvivat siunaukset
ovat moninaiset. Suurin niistä on rauha. Vapahtaja haluaa, että me jokainen tunnemme
Hänen rauhaansa. Hän on sanonut: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan
teille – –. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh. 14:27.) Se anteeksianto, jota tarjoamme muille, ja se anteeksianto, jota saamme Jeesukselta Kristukselta, johdattavat meidät Hänen luokseen ja kulkemaan pitkin iankaikkiseen elämään johtavaa polkua. ■
K
un halvaantuneen miehen
ystävät
laskivat hänet
huoneeseen, jossa
Jeesus oli, Vapahtaja
opetti kuulijoilleen,
että Hänellä on
valta antaa synnit
anteeksi, julistamalla
rohkeasti: ”Ole
rohkealla mielellä,
poikani, sinun syntisi
annetaan anteeksi.”
VIITTEET
1. ”Sweet is the Peace the Gospel Brings”, Hymns, 14.
2. Anteeksiantamuksen ihme, 1975, s. 338.
3. Ks. James E. Talmage, Jeesus Kristus, 1986,
s. 274–276.
4. Profeetta Joseph Smithin opetuksia, toim. Joseph
Fielding Smith, 1985, s. 353.
L I A H O N A HELMIKUU 2003
29
Vertaus
itsestään
kasvavasta
viljasta
VA N H I N W I L F R E D O R . L Ó P E Z
vyöhykevaltuutettu-seitsenkymmen
Vapahtajan
vertauksessa kylväjä
kylvää uskossa ja
korjaa sadon iloiten.
30
viljan ja sitoivat sen lyhteiksi ja veivät ne
puintialueelle, joka oli aidattu suuri ympyränmuotoinen alue. Lyhteet asetettiin maahan tämän ympyrän ulkoreunalle. Sitten tuotiin hevoset, ja ne ravasivat kehää polkien
lyhteitä, jolloin jyvät irtosivat korsista ja jyvien kuoret murskaantuivat. Sen jälkeen
työntekijät tulivat työvälineineen seulomaan
akanat pois viljasta. Kun työntekijät olivat
tehneet työnsä, he lauloivat ja tanssivat ja
KUVITUS BRAD TEARE
I
soisäni oli maanviljelijä. Kun olin melko
nuori, minulla oli tapana mennä kylvöaikana työskentelemään hänen kanssaan.
Minusta oli mukava seurata, kun hän laittoi
eläimiä kuntoon, pani niille valjaat ja valjasti
ne äkeen ja auran eteen. ”Mihin me tänään
kylvämme?” minä aina kysyin. ”Tuonne
noin”, hän aina vastasi. Hän tiesi hyvin, missä maaperä oli hedelmällinen.
Pidin mullan kosteasta, voimakkaasta
tuoksusta, kun auran kärki tunkeutui siihen.
Isoisän kyntäessä vakoja minä kylvin niihin
siemeniä. ”Tämä maaperä on hedelmällistä”,
hänellä oli tapana sanoa. Myöhemmin meillä
oli aina tapana mennä pellolle katsomaan,
kun ensimmäiset vihreät oraat olivat tulleet
esiin. Pian oraat kasvoivat korsiksi, ja vähitellen niihin ilmestyi jyviä. Vilja jatkoi kasvamistaan, kunnes se oli korjuukypsää.
Viljankorjuuaikaan työntekijät leikkasivat
nauttivat perinteisen paahtolammasaterian. Se oli viehättävä talonpoikaisjuhla. Vilja varastoitiin säkkeihin, ja siitä valmistettiin myöhemmin monenlaisia hyödyllisiä tuotteita.
Ja kuitenkin – huolimatta kaikesta siitä, mitä me teimme kylväessämme ja satoa korjatessamme, koko tapahtumasarjan onnistuminen perustui pääasiassa maaperän
hedelmällisyyteen, sääoloihin sekä muihin olosuhteisiin,
joihin emme pystyneet vaikuttamaan. Ilman näitä olosuhteita siemenet eivät olisi itäneet, emmekä olisi saaneet satoa.
Vapahtajan vertaus
Jeesuksen palvelutehtävän aikaan Galileassa suuri kansanjoukko kokoontui meren rannalle kuullakseen Hänen
opettavan. Hän kertoi ihmisille kylväjästä, joka kylvi siemeniä moneen erilaiseen maaperään – kiviseen, okaiseen ja
hedelmälliseen – ja sai satoa eri määrät.
Sitten Jeesus esitti heille toisen vertauksen, joka
on merkitty muistiin vain Markuksen evankeliumiin ja
joka keskittyy siihen, mikä saa kasvin kasvamaan. Jeesus
sanoi:
L I A H O N A HELMIKUU 2003
31
”Tällainen on Jumalan valtakunta. Mies kylvää siemenen palautettu evankeliumi on elävä siemen ja että jos me opemaahan.
tamme sitä, Jumalan armo on seuraava niitä, joita me opeHän nukkuu yönsä ja herää aina uuteen päivään, ja sietamme, heidän kasvaessaan hengelliseen täysi-ikäisyyteen
men – – kasvaa, eikä hän tiedä, miten.
ja tuodessaan esiin hyviä tekoja. Silloin ilomme on oleva
Maa tuottaa sadon aivan itsestään, ensin korren, sitten
täysi sadonkorjuun aikaan.
tähkän, sitten täydet jyvät tähkään.
Kun olin lähetystyönjohtajana Independencian seuraJa heti kun sato on kypsynyt, hän lähettää sirpkunnassa Santiagossa Chilessä, me keskityimme
pinsä, sillä korjuun aika on tullut.” (Mark.
pyytämään Hengen vaikutusta uusien kään4:26–29.)
nynnäisten elämään. Sinä aikana tuossa seuTässä vertauksessa kylväjä kylvää
rakunnassa kirkkoon liittyi veljiä, joista on
uskossa ja korjaa sadon iloiten. Kun
tullut joitakin Chilen suurenmoisista
kylvö on tehty, hän yksinkertaisesti
pappeusjohtajista: seitsemän vaarnanherää eräänä päivänä ja huomaa,
johtajaa, kaksi lähetysjohtajaa, kaksi
että hänen satonsa on kypsynyt. Hän
alue-edustajaa, yksi temppelin esimieshuomaa, että maaperän hedelmällikunnan jäsen ja monia piispoja.
syyden sekä auringon, sateen, tuulen ja
Miksi sato onnistui niin hyvin? Se tapahkasteen vaikutuksesta, samoin kuin muitui maaperän hedelmällisyyden ansiosta, ja se
den tekijöiden ansiosta, joihin hän ei itse voi
tapahtui Jumalan avulla. Sen vuoksi ilo, jota
eesuksen
vaikuttaa, vilja nousee oraalle ja muodostuu
tunnen, tulee siitä tiedosta, että ”maa tuottaa
Kristuksen
tähkä.1
sadon aivan itsestään” (Mark. 4:28). Tuttu kirpalautettu
kon laulu muistuttaa meitä siitä, että kun kylHengellinen kasvu
evankeliumi on
vämme Mestarille, me emme työskentele ykTämä vertaus tarjoaa tärkeän opetuksen niil- elävä siemen, ja
sin. Todellakin, kun pyrimme kylvämään evanle meistä, jotka olemme opettajia joko kotona
jos me opetamme
keliumin totuuden kallisarvoisia siemeniä, me
tai kirkon luokkahuoneessa tai jotka olemme
sitä, Jumalan
voimme olla varmoja siitä, että saamme apua
mukana lähetystyössä. Elävän evankeliumin sie- armo on seuraava
Jumalalta:
menten itäminen ja täydellinen kukoistaminen
niitä, joita me
Älä jätä, Kaikkivoipa,
niiden sydämessä ja mielessä, joita me opetam- opetamme.
meitä yksin kylvämään,
me, riippuvat tekijöistä, joita me emme pysty
Enkelit suo kaitsijoiksi
kenties ollenkaan säätelemään. Päätös siitä, haluaako henkylvöviljan kalliin tään.
kilö pohtia evankeliumin totuuksia ja ottaa ne vastaan,
Kerran kruunaa pellot kulta,
kuuluu vapaan tahdon periaatteen mukaisesti niille, joita
korjata saan aittoihin,
me opetamme. Jos jonkun ihmisen todistuksen on määrä
Sadon iankaikkisuuden,
kasvaa, kunnes se tuottaa kypsää satoa eli kääntymyksen,
jonka kylvin kyynelin.2 ■
Jumalan täytyy olla tärkein satomme takana oleva voima.
Vanhin Wilfredo R. López on vyöhykevaltuutettu-seitsenkymmen,
Pyhän Hengen vaikutuksen kautta me voimme osallistua
joka palvelee Chilen vyöhykkeellä.
niiden opettamiseen, jotka kasvavat ja alkavat tuottaa saVIITTEET
toa. Herran valtuuttamina kylväjinä meidän on tarpeen
1. Ks. James E. Talmage, Jeesus Kristus, 1986, s. 201.
ymmärtää ja luottaa siihen, että Jeesuksen Kristuksen
2. ”Tuhansittain siemeniä”, MAP-lauluja, 1965, 157.
J
32
PIDÄ ITSESI
VAPAANA
ELLET PIDÄ VARAASI,
MAAILMA TYRKYTTÄÄ SINULLE
KAIKKEA, KUNNES SE OMISTAA SINUT.
(Ks. Matt. 6:19–21.)
L I A H O N A HELMIKUU 2003
33
SS
eminaarin
ansiosta
minun oli
helpompi
lukea ja ymmärtää
Mormonin kirjaa.
Ei kestänyt kauan,
kun sain oman
todistuksen siitä,
että kirja oli totta.
34
Ä
R
HE A
Pitäisikö minun nousta puoli viideltä aamuisin
ja osallistua seminaariin? Enhän minä edes
ollut kirkon jäsen. No, ei minulla ollut mitään
menetettävänäkään, ja voisin saada paljon.
I S A A C KO F I M O R R I S O N
KK
un olin 17-vuotias, menin asumaan
tätini ja setäni luo, jotka tukivat koulutustani taloudellisesti. Kun saavuin
heidän kotiinsa Sekondissa Ghanassa, huomasin heti erikoisia asioita heidän perheessään. He pitivät yhdessä aamu- ja iltarukouksen, ja heillä oli maanantai-iltaisin perheilta,
joka näytti saavan jokaisen perheenjäsenen
tuntemaan olonsa rakastetuksi ja arvostetuksi. Vaikka olinkin aktiivinen jäsen toisessa
kirkossa, kiinnostuin ottamaan selvää heidän
uskonkäsityksistään.
Kun kysyin Sarfo-sedältäni kirkosta, hän
selitti monia kirkon opetuksia. Toisiin uskoin, mutta toisia en ymmärtänyt.
Sitten setäni pyysi lähetyssaarnaajia
opettamaan minulle lähetystyökeskustelut, ja osallistuin
kaikkiin kuuteen. Mutta
kun lähetyssaarnaajat
VALOKUVA CHRISTINA SMITH
pyysivät minua menemään kasteelle,
kieltäydyin, koska minulla ei ollut todistusta
Mormonin kirjasta. Minusta sitä oli vaikea
lukea ja ymmärtää.
Evelyn-tädin ja
Sarfo-sedän mieliksi
kävin jo sakramenttikokouksissa. Nyt he
kannustivat minua
TYS
ilmoittautumaan aamuseminaarikurssille, jonka oli määrä alkaa kahden viikon kuluttua.
Sängystä nouseminen
puoli viideltä aamuisin ei ollut minulle helppoa, mutta
seminaariopettaja Solomon
Agbo kävi luonani, kannusti minua osallistumaan ja
tuntui jo välittävän minusta.
Päätin mennä seminaariin, ja
kun kerran olin tehnyt tämän päätöksen, päätin, etten olisi pois yhtenäkään
päivänä. Kurssin aiheena
oli Mormonin kirja, ja
halusin nähdä, voisinko
saada todistuksen tästä
kirjasta.
Kun aloin tutkia Mormonin kirjaa seminaarissa, koin
samanlaisia tunteita, kuin kahdentoista apostolin koorumin jäsen vanhin Parley P. Pratt (1807–1857) kuvaili, kun
hän ensimmäisen kerran löysi Mormonin kirjan. ”Avasin
sen innokkaasti, ja luin sen nimisivun”, hän kirjoitti. ”Sitten luin useiden silminnäkijöiden todistuksen koskien
sitä tapaa, jonka kautta kirja oli löydetty ja käännetty.
Tämän jälkeen aloin lukea sen sisältöä järjestyksessä.
Luin koko päivän. Syöminen oli taakka, sillä en halunnut
ruokaa, ja yön tullen nukkuminen oli taakka, sillä
halusin mieluummin lukea kuin nukkua.” (Autobiography
of Parley P. Pratt, 1985, s. 18; ks. myös Gordon B.
Hinckleyn lainaamana ”Uskon ihme”, Liahona, heinäkuu
2001, s. 83.)
Lukiessani Herran Henki todisti, että Mormonin kirja
on todella toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta. Seminaarin ansiosta minun oli paljon helpompi lukea Mormonin kirjaa. Aina kun minulla oli vaikeuksia ymmärtämisessä,
opettajani auttoi minua. Sain todistuksen siitä, että Mormonin kirja on ”virheettömin kirja maan päällä – –, ja pitämällä sen käskyt ihminen pääsee lähemmäksi Jumalaa kuin
minkään muun kirjan avulla” (Profeetta Joseph Smithin
opetuksia, toim. Joseph Fielding Smith, 1985, s. 192).
Menin kasteelle 5. maaliskuuta
1995. Kun täytin 21 vuotta, olin jo itse
seminaariopettaja ja autoin muita tietämään sen kirjan jumalallisuudesta ja totuudellisuudesta, joka muutti elämäni. ■
Isaac Kofi Morrison on kokoaikainen
lähetyssaarnaaja Uyon lähetyskentällä
Nigeriassa.
L I A H O N A HELMIKUU 2003
35
EVANKELIUMIN KLASSIKOITA
Kolme
vertausta
Tyhmä mehiläinen, yöpikajuna ja kaksi lamppua
VA N H I N J A M E S E . TA L M A G E ( 1 8 6 2 – 1 9 3 3 )
kahdentoista apostolin koorumista
V
Vanhin James E.
anhin Talmage palveli apostolina 22
vuotta, ja hän kirjoitti kirkolle kaksi
kirjaa, jotka ovat nykyäänkin laajassa käytössä – Jeesus Kristus ja Uskonkappaleet. Vuoden 1914 tammikuusta lähtien
vanhin Talmage julkaisi myös sarjan vertauksia, joiden kertomukset olivat peräisin
hänen henkilökohtaisista kokemuksistaan
ja jotka opettavat evankeliumin periaatteita. Seuraavassa on näistä vertauksista
kolme oivallisinta.
Talmagen omiin
kokemuksiin perustuvat
kolme kertomusta
opettavat meitä
luottamaan Herran
näkökulmaan.
36
Vertaus tyhmästä mehiläisestä
Toisinaan huomaan, että minulla on työtehtäviä, jotka edellyttävät sellaista hiljaisuutta ja yksinäisyyttä, jota miellyttävä toimistoni
sen paremmin kuin kotimme mukava työhuonekaan eivät pysty tarjoamaan. Mieluisin
vetäytymispaikkani on yläkerran huone
erään suuren rakennuksen tornissa. Se on
hyvin syrjässä kaupungin katujen melusta ja
kaaoksesta. Huoneeseen on jokseenkin vaikea päästä ja se on suhteellisen turvassa ihmisten tungetteluilta. Siellä olen viettänyt
monia rauhallisia mutta työntäyteisiä tunteja
lukien ja kirjoittaen.
Joskus luonani käy kuitenkin vieraita –
varsinkin kesäaikaan – sillä istuessani huoneessa ikkunat avoinna sisään pujahtaa toisinaan lentäviä hyönteisiä jakamaan huonetta
kanssani. Nämä kutsumattomat vieraat ovat
kuitenkin tervetulleita. Monet kerrat olen
laskenut kynän kädestäni ja työni unohtaen
katsellut mielenkiinnolla näiden siivekkäiden
vieraiden puuhia. Myöhemmin olen ajatellut,
ettei siten käytetty aika ole hukkaan heitettyä, sillä eikö olekin totta, että jopa perhonen, kovakuoriainen tai mehiläinen voi kuljettaa mukanaan opetuksia vastaanottavaiselle oppilaalle?
Kerran huoneeseen lensi lähikukkuloilta
eräs mehiläinen, ja aika ajoin tunnin tai parin
ajan kuulin sen lennon miellyttävän kuuloista surinaa. Pieni otus huomasi joutuneensa
vangiksi, eikä yksikään sen yrityksistä löytää
tie ulos osittain raollaan olevan ikkunan
kautta onnistunut. Kun olin valmis lähtemään huoneesta, avasin ikkunan sepposen
selälleen, ja yritin aluksi ohjata ja sitten ajaa
mehiläistä kohti vapautta ja turvaa, koska tiesin hyvin, että jos se jäisi huoneeseen, se
kuolisi kuten kaikki muutkin sinne ansaan
jääneet hyönteiset olivat kuolleet kuivan
huoneilman vuoksi. Mitä enemmän yritin
ajaa sitä ulos, sitä päättäväisemmin se teki
vastarintaa ja piti puoliaan minun ponnistelujani vastaan. Sen aiemmin rauhallinen surina muuttui vihaisemmaksi, ja sen syöksähtelevä lentäminen muuttui vihamieliseksi ja
uhkaavaksi.
Sitten mehiläinen yllätti minut ja pisti
minua käteen – siihen käteen, joka olisi
ohjannut sen vapauteen. Viimein se laskeutui kattokoristeelle, jonne en ylettäisi sitä auttamaan enkä vahingoittamaan. Sen tylyn piikin aiheuttama pistävä kipu herätti minussa pikemminkin sääliä kuin suuttumusta. Tiesin, minkä
väistämättömän rangaistuksen mehiläinen saisi virheellisestä vastarinnastaan ja uhmastaan, ja minun oli jätettävä
tuo luontokappale kohtalonsa käsiin. Kolmen päivän kuluttua palasin huoneeseen ja löysin kirjoituspöydältä mehiläisen kuivettuneen, elottoman ruumiin. Se oli maksanut itsepäisyydestään hengellään.
Mehiläisen lyhytnäköisyys ja itsekäs väärinymmärtäminen saivat minut näyttämään viholliselta, itsepintaiselta ahdistelijalta, kuolevaiselta vihamieheltä, jolla oli
mielessään vain mehiläisen tuhoaminen, vaikka todellisuudessa olin sen ystävä ja tarjosin sille vapautta, jonka
se oli menettänyt tekemänsä virheen vuoksi. Yritin lunastaa sen vapaaksi kuoleman vankilasta siitä itsestään
huolimatta ja palauttaa sen ulkoilman tarjoamaan
vapauteen.
Olemmeko me sen verran viisaampia kuin tuo mehiläinen, ettei sen tyhmän menettelytavan ja meidän elämämme välillä vallitse mitään yhtäläisyyttä? Meillä on toisinaan
taipumus kamppailla raivoa ja vihaa tuntien niitä vastoinkäymisiä vastaan, jotka kuitenkin saattavat olla suuremman viisauden ja hellän huolenpidon ilmauksia, jotka on
kohdistettu lyhytaikaista mukavuuttamme vastaan pysyväksi siunaukseksemme. Kuolevaisuuden koettelemuksilla
ja kärsimyksillä on jumalallinen tehtävä, jota vain jumalaton sielu ei onnistu huomaamaan. Monille vaurauden menetys on ollut siunaus – kaitselmuksen keino johdattaa tai
ajaa heidät itsekkään nautinnon piiristä ulos auringonpaisteeseen, missä loputtomat mahdollisuudet odottavat yrittäjää. Pettymys, suru ja koettelemus saattavat olla osoitus
kaikkitietävän Isän hyvyydestä.
KUVITUS DILLEEN MARSH
M
ehiläisen lyhytnäköisyys ja itsekäs
väärinymmärtäminen saivat minut
näyttämään viholliselta,
vaikka todellisuudessa
olin sen ystävä ja
tarjosin sille vapautta,
jonka se oli menettänyt.
L I A H O N A H E L M I K U U 2 0 0 3 37
Pohtikaapa tyhmän mehiläisen antamaa opetusta!
”Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan. Missä kuljetkin, pidä hänet
mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien.” (Sananl.
3:5–6.)
Vertaus yöpikajunasta
Opiskellessani yliopistossa olin mukana eräässä opiskelijaryhmässä, joka oli määrätty kenttätyöhön osana pakollisia geologian opintojamme. Geologia on tieteen ala, joka
tutkii maapallon kaikkia eri puolia ja sen kaikkia eri vaiheita, mutta varsinkin sen kivilajeja, niiden rakenteellisia ominaisuuksia, muutoksia, joita ne ovat käyneet läpi tai parhaillaan käyvät läpi – se on maailmojen tiedettä.
Eräs tietty tehtävä oli pitänyt meitä kentällä monen
38
päivän ajan. Olimme kilometri toisensa jälkeen kulkeneet
ristiin rastiin, tutkineet ja kartoittaneet ylänköjä ja alankoja, mäkiä ja laaksoja, vuorten kukkuloita ja kanjonien solia.
Kun tutkimukseen varattu aika alkoi lähestyä loppuaan,
meidät yllätti raju myrsky, jota seurasi sankka lumituisku.
Vuodenaikaan nähden se oli harvinainen ja odottamaton,
mutta kaikesta huolimatta se voimistui niin, että olimme
vaarassa jäädä kukkuloille kinosten saartamiksi. Myrsky oli
pahimmillaan laskeutuessamme alas pitkää ja jyrkkää vuorenrinnettä muutaman kilometrin päässä pienestä rautatieasemasta, josta olimme toivoneet pääsevämme sinä iltana junaan ja edelleen kotiin. Suurin ponnistuksin pääsimme aseman luo myöhään yöllä, kun myrsky yhä raivosi.
Olimme aivan kylmissämme, mikä johtui purevasta tuulesta ja piiskaavasta lumesta. Lisäpettymyksen meille aiheutti
se, kun kuulimme, että odottamamme juna oli joutunut
lumikinosten vuoksi pysähtymään muutaman kilometrin
päähän siltä pieneltä asemalta, jossa odotimme.
– – Juna, jota niin kovasti ja toiveikkaasti odotimme, oli
Owl Express – yöpikajuna, joka kulki isojen kaupunkien
välillä. Aikataulu salli sen pysähtyä vain muutamilla kaikkein tärkeimmillä asemilla. Mutta kuten tiesimme, sen oli
pakko pysähtyä tällä syrjäisellä asemalla täyttämään veturin vesisäiliö.
Kauan puolenyön jälkeen juna saapui nostattaen tullessaan hirvittävän tuulenpyörteen ja lumipilven. Viivyttelin
tovereideni jäljessä heidän noustessa kiireesti junaan, sillä
minua kiinnosti veturinkuljettaja, joka lyhyen pysähdyksen
aikana hääri moottorin luona öljyten joitakin osia, säädellen toisia sekä ylipäänsä huoltaen puuskuttavaa veturia samalla kun hänen apulaieturinkuljettaja itse
sensa täytti vesisäiliötä.
asiassa sanoi:
”Katso veturin
etuvaloja. Eivätkö ne
valaisekin raiteita noin
sadan jaardin verran
eteenpäin tai pidemmällekin? No, minä vain
yritän ohjata veturia
tuon valaistun sadan
jaardin verran eteenpäin. Sen verran näen,
ja sen matkan osalta
tiedän, että ratapohja on
vapaa ja turvallinen.”
V
Rohkenin mennä puhumaan hänen kanssaan, niin kiireinen kuin hän olikin. Kysyin, miltä hänestä tuntui sellaisena
yönä – hurjana, outona ja raivokkaana yönä, kun tuhon
voimat tuntuivat päässeen valloilleen kaikkialla ja hallitsemattomina, kun myrsky ulvoi ja kun vaara uhkasi joka puolella. Ajattelin, kuinka mahdollista – ja jopa luultavaa – oli,
että edessä tuiskuttaisi lunta, jota kasautuisi raiteille, että
myrsky heikentäisi siltarakenteita, että vuoren rinteeltä
vyöryisi kivimassoja. Ajattelin näitä ja muita mahdollisia esteitä. Käsitin, että jos tapahtuisi onnettomuus sen vuoksi,
että raiteilla olisi jokin este tai että raiteet olisivat kokonaan
poikki, veturinkuljettaja ja lämmittäjä olisivat kaikkein suurimmassa vaarassa. Raju törmäys maksaisi mitä todennäköisimmin heille heidän henkensä. Ilmaisin kaikki nämä ajatukset ja muitakin harkitsemattomissa kysymyksissäni, joita
esitin kiireiselle ja malttamattomalle veturinkuljettajalle.
Veturinkuljettajan vastaus oli opetus, jota en ole vieläkään unohtanut. Vaikka hän käyttikin töksähteleviä ja irrallisia lauseita, niin tämän hän itse
asiassa sanoi: ”Katso veturin etuvaloja. Eivätkö ne valaisekin raiteita noin sadan jaardin
[90 m] verran eteenpäin tai pidemmällekin? No, minä vain yritän ohjata veturia
tuon valaistun sadan jaardin verran eteenpäin. Sen verran näen, ja sen matkan osalta
tiedän, että ratapohja on vapaa ja turvallinen.” Myrsky-yön lumituiskun läpi näin himmeän valon hämärässä veturinkuljettajan
huulilla leikkisän hymyn ja hänen silmissään
iloisen pilkahduksen, kun hän lisäsi: ”Ja
usko pois, en ole koskaan pystynyt ajamaan
tätä vanhaa veturiani – Jumala sitä siunatkoon! – niin lujaa, että olisin ajanut tuon valaistun sadan jaardin alueen ohi. Veturin etuvalot ovat aina edelläni!”
Veturinkuljettajan kiivetessä omalle paikalleen ohjaamoon minä kiiruhdin ensimmäiseen matkustajavaunuun. Kun istuuduin pehmustetulle istuimelleni nauttien autuaana
sen lämmöstä ja yleisestä mukavuudesta,
joka tarjosi jyrkän vastakohdan ulkona raivoavalle myrskylle, ajattelin syvällisesti tuon
likaisen ja öljyn tahriman veturinkuljettajan
sanoja. Ne olivat täynnä uskoa – sellaista uskoa, jolla saadaan aikaan suuria asioita,
L I A H O N A H E L M I K U U 2 0 0 3 39
uskoa, joka antaa rohkeutta ja päättäväisyyttä, uskoa, joka
johtaa tekoihin. Entä jos veturinkuljettaja olisi epäonnistunut, jos hän olisi antanut periksi kauhulle ja pelolle, jos
hän olisi kieltäytynyt uhkaavien vaarojen vuoksi jatkamasta matkaa? Kuka tietää, mille työlle se olisi voinut olla esteenä, mitkä suuret suunnitelmat olisivat saattaneet raueta, mitkä Jumalan määräämät armon ja avun osoitukset
olisivat saattaneet jäädä antamatta, jos veturinkuljettaja olisi antanut periksi ja ruvennut arkailemaan?
Lyhyen raiteenpätkän verran myrskyn raastama rata oli
valaistu. Sitä lyhyttä raiteenpätkää pitkin veturinkuljettaja
ajoi eteenpäin!
Me emme ehkä tiedä, mitä edessämme on tulevina
vuosina, emmekä kenties edes sitä, mitä edessämme on
tulevina päivinä tai tunteina. Mutta muutaman metrin verran tai mahdollisesti vain parin metrin verran eteenpäin
raide on vapaa, velvollisuutemme on selkeä, reittimme on
valaistu. Sen lyhyen matkan verran, seuraavan askeleen
verran kulkekaa eteenpäin Jumalan innoituksen valon
loisteessa!
40
Vertaus kahdesta lampusta
Entisten tavaroideni joukossa – tavaroiden, joita säilytän, koska niihin liittyy suloisia muistoja ja mukavia mielleyhtymiä menneiltä ajoilta – on yksi lamppu. – –
Lamppu, josta puhun, oli kouluaikojeni ja opiskeluaikojeni lukulamppu – yksi parhaita lajissaan. Olin ostanut sen
vaivalla ansaituilla säästöilläni, ja se oli yksi rakkaimmista
esineistäni. – –
Eräänä kesäiltana istuin syventyneenä ahkeraan mutta
kuitenkin leppoisaan mietiskelyyn raikkaassa ulkoilmassa
oman huoneeni oven edustalla. Luokseni tuli vieras mies.
Huomasin hänen kantavan olkalaukkua. Hän oli ystävällinen ja hauska. Toin sisältä toisen tuolin, ja me juttelimme
keskenämme, kunnes iltahämärä syveni ja vaihtui
pimeydeksi.
Sitten tuo mies sanoi: ”Sinä olet opiskelija ja epäilemätelänyt ja työskennellyt, opiskellut ja ponnistellut.
tä sinulla on iltaisin paljon töitä. Millainen lamppu sinulla
”Ostan lamppusi”, sanoin. ”Sinun ei tarvitse selittää tai
on?” Ja odottamatta vastausta hän jatkoi: ”Minulla on ensivakuutella enää enempää.” Vein samana iltana uuden hanluokkainen lamppu, jonka haluaisin näyttää sinulle, lampkintani laboratorioon määrittääkseni sen valaisutehon. Sen
pu, joka on suunniteltu ja valmistettu tieteen viimeisten
valovoima oli 48 normaalikynttilän valovoima – neljä kerkeksintöjen mukaan ja joka vie kirkkaasti voiton kaikista
taa tehokkaampi kuin oma lukulamppuni.
tähän mennessä valmistetuista keinovalon lähteistä.”
Kaksi päivää kaupanteon jälkeen tapasin lampunmyyjän
Vastasin luottavaisena, ja myönnän, että mukana oli
puolenpäivän aikoihin kadulla. Kysellessäni häneltä, kuinmyös hienoista voitonriemua: ”Ystäväni,
ka kaupankäynti sujui, hän vastasi, että
minulla on lamppu, jota on testattu ja kokauppa kävi hyvin. Lamppujen kysyntä
ochester-lampun
keiltu. Se on ollut kumppanini monina
ylitti tehtaiden tarjonnan. ”Mutta ethän
säteilevässä
pitkinä iltoina. Se on Argand-lamppu, ja
sinä edes ole töissä tänään?” ihmettelin.
loisteessa oman
yksi parhaista sellaisista. Olen siistinyt
Hänen vastauksensa oli opetus. ”Luuletpienen Argand-lamppuni
lampun sydämen ja puhdistanut sen juuri
ko, että olisin niin tyhmä, että kulkisin
sydän paloi heikkona ja
tänään. Se on valmiina sytytettäväksi. Asympäriinsä ja yrittäisin myydä lamppuja
kalpean kellertävänä.
tupa sisään, niin näytän sinulle lamppuni.
päiväsaikaan? Olisitko itse ostanut minulta
Ennen tätä vakuuttavan
Sitten voit kertoa minulle, voiko sinun
lampun, jos olisin esitellyt sen valoa auesityksen hetkeä en ollut
lamppusi mahdollisesti olla parempi.”
ringonpaisteessa? Valitsin sopivan ajankoskaan tiennyt, millaiAstuimme opiskeluhuoneeseeni, ja
kohdan, voidakseni näyttää oman lampsessa hämäryydessä olin
tuntien samanlaista tunnetta, kuin oletan
puni paremmuuden sinun lamppuusi verelänyt ja työskennellyt,
urheilijan tuntevan ryhtyessään kisaan
rattuna, ja sinä olit innokas hankkimaan
opiskellut ja ponnistellut.
jonkun sellaisen kanssa, jota hän pitää
sen paremman, jota tarjosin sinulle,
säälittävän paljon huonompana vastustajaeikö niin?”
na, sytytin tulitikulla hyväksi huolletun
Sellainen on kertomus. Miettikääpä nyt
Argand-lamppuni.
sen osan – hyvin pienen osan – soveltamista.
Vieraani kiitteli lamppuani vuolaasti. Se oli paras lamp”Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he
pu lajissaan, hän sanoi. Hän vahvisti, ettei ollut koskaan
näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka
nähnyt niin hyvin huollettua lamppua. Hän nosti ja laski
on taivaissa” [Matt. 5:16].
lampun sydäntä ja ilmoitti säädön täydelliseksi. Hän julisti,
Mies, joka halusi myydä minulle lampun, ei väheksynyt
ettei ollut koskaan aikaisemmin käsittänyt, kuinka riittävän
minua. Hän asetti oman, paremman valonsa minun heivalon lukulamppu voisi tarjota.
komman valoni viereen, ja minulle tuli kiire hankkia se
Pidin miehestä. Hän tuntui mielestäni viisaalta, ja epäiparempi.
lemättä hän pyrki mielistelemällä pääsemään suosiooni.
Nykyään Jeesuksen Kristuksen kirkon lähetystyöpalveli”Rakasta minua, rakasta lamppuani”, ajattelin esittäen sen
joita ei lähetetä hyökkäämään muiden ihmisten uskonkäajan yleisen ilmauksen hiukan muunneltuna.
sityksiä vastaan tai pilkkaamaan niitä, vaan heidät lähete”Nyt”, mies sanoi, ”luvallasi sytytän oman lamppuni.”
tään näyttämään maailmalle ylivertainen valo, jonka loisHän kaivoi olkalaukustaan lampun, joka siihen aikaan tunteessa ihmisten uskontojen lepattavien liekkien utuinen
nettiin nimellä ”Rochester”. Minun lamppuuni verrattuna
hämäryys käy ilmeiseksi. Kirkon työ on rakentavaa, ei
sen lasi oli kuin tehtaan piippu mökin savuhormin rinnalhajottavaa.
la. Sen ontto sydän oli niin leveä, että sen sisään olisi mahMitä tulee vertauksen syvempään merkitykseen, nähtunut neljä sormeani. Sen valo kirkasti huoneeni kauimköön se, jolla on silmät, ja ymmärtäköön se, jolla on
maisenkin nurkan. Sen säteilevässä loisteessa oman piesydän. ■
nen Argand-lamppuni sydän paloi heikkona ja kalpean
Julkaistu Improvement Era -lehden seuraavissa numeroissa:
kellertävänä. Ennen tätä vakuuttavan esityksen hetkeä
syyskuu 1914, s. 1008–1009; tammikuu 1914, s. 256–258; heinäkuu
en ollut koskaan tiennyt, millaisessa hämäryydessä olin
1914, s. 807–809; oikeinkirjoitus ja välimerkit ajanmukaistettu.
R
L I A H O N A H E L M I K U U 2 0 0 3 41
MYÖHEMPIEN AIKOJEN PYHIEN KERTOMAA
Jeesuksen Kristuksen erityinen
todistaja
Irene Coimbra de Oliveira Cláudio
K
un astuin valtavaan kokoussaliin, jossa pidettäisiin aluekonferenssi, näin kauniisti aseteltuja kukkia ja – mikä vieläkin vaikuttavampaa – tuhansia ihmisiä, jotka odottivat kunnioittavan hiljaisuuden vallitessa. Kaikki vaikutti täydelliseltä. Löysin itselleni paikan, ja ihailin jokaista
yksityiskohtaa hiljaa odotellessani.
Olin tuore käännynnäinen, ja tämä
oli ensimmäinen aluekonferenssini.
Olin innokas palvelemaan Jumalaa ja
laulamaan kaikkialta Brasilian alueeltamme tulleiden jäsenten kanssa.
Mutta ennen kaikkea olin halukas näkemään apostolin ja kuulemaan häntä ensimmäistä kertaa henkilökohtaisesti. Mietin, millainen vanhin Jeffrey
R. Holland, vieraileva johtava auktoriteetti, olisi. Näyttäisikö kahdentoista
apostolin koorumin jäsen erilaiselta
kuin muut johtajat kirkossa ja kirkon
ulkopuolella? Olisiko hän todella Jeesuksen Kristuksen erityinen todistaja?
Ennen konferenssiin lähtöäni mieheni, joka ei ole kirkon jäsen, sanoi
minulle ivallisesti: ”Olet siis menossa
kuuntelemaan Jeesuksen Kristuksen
apostolia? Onko hän pyhä?”
”En tiedä”, vastasin. ”Kerron sitten
kun palaan.”
Kun mietin ja odotin vanhin Hollandin saapumista, tunsin halua saada
todistus siitä, että tämä mies oli todellakin Jeesuksen Kristuksen apostoli.
Rukoilin taivaallista Isää tietääkseni,
kuinka kertoa kokemuksestani
miehelleni, kun palaisin kotiin.
Kun paikalliset johtajat ja johtavat
auktoriteetit astuivat kokoussaliin, en
pystynyt päättelemään, kuka heistä
oli apostoli. Hänen ulkomuodossaan
ei ollut mitään, minkä perusteella hänet olisi voinut erottaa muista. Kun
vihdoin tunnistin vanhin Hollandin,
mietin mielessäni: ”Mikä tässä miehessä on erilaista?”
Alkulaulun, alkurukouksen ja paikallisten johtajiemme muutamien sanojen jälkeen esiteltiin sisar Patricia T.
Holland, apostolin vaimo. Häntä
avusti tulkki, mutta tunsin, että pystyin ymmärtämään häntä hänen
omalla kielellään, koska hän ei
puhunut ainoastaan meidän
korvillemme. Hän puhui myös
meidän sydämellemme.
Sisar Hollandin puheen jälkeen puhujakorokkeelle astui vanhin Holland.
Kun hän alkoi puhua, yllätyin, kuinka
tavallisilta hänen sanansa kuulostivat.
Mutta hänen puhuessaan aloin tuntea
sisimmässäni todistusta siitä, että
tämä mies todellakin oli Herran edustaja ja että hänen sanomansa oli tosi.
Ajattelin Jeesusta Kristusta, joka myös
muistutti ulkoisesti muita ihmisiä,
mutta jolla oli ylevä tehtävä olla maailman Vapahtaja. Kun vanhin Holland
päätti puheensa, hän todisti, että Jeesus Kristus elää ja että tämä on Hänen tosi kirkkonsa. Henki todisti
minulle, että vanhin Holland oli
asetettu puhumaan Herran
KUVITUS BRIAN CALL
42
nimessä ja että hän todellakin oli yksi
Herran apostoleista.
Kun palasin kotiin, mieheni
kysyi: ”No, minkälainen mies se
apostoli oli?”
”Ulkoisesti hän näyttää keltä tahansa mieheltä”, vastasin. ”Mutta todellisuudessa hän on paljon enemmän – hän on Jeesuksen Kristuksen
erityinen todistaja.” ■
Irene Coimbra de Oliveira Cláudio on
Jardim Indepêndencian seurakunnan jäsen
Ribeirão Prêton vaarnassa Brasiliassa.
V
anhin Hollandin, apostolin,
puhuessa aloin tuntea
sisimmässäni todistusta
siitä, että tämä mies todellakin
oli Herran edustaja ja että
hänen sanomansa oli tosi.
Ei tarvinnut ollenkaan miettiä
Giuseppe Martinengo
K
un lähetyssaarnaajat näyttivät
minulle rainan profeetta Joseph Smithin ensimmäisestä
näystä, minun oli vaikea pidätellä kyyneleitäni. Kertomus hänen totuuden
etsinnästään oli jollakin tapaa samanlainen kuin omani.
Olin siihen aikaan 20-vuotias ja
asuin synnyinmaassani Italiassa. Viiden vuoden ajan olin etsinyt vastauksia, joita vanhempieni uskonto
ei ollut kyennyt minulle
antamaan. Olin etsinyt näitä vastauksia muista uskonnoista ja filosofioista,
mutta niistä kaikista tuntui puuttuvan
jotakin. Lähetyssaarnaajien tapaamista edeltävän vuoden aikana tästä etsinnästäni oli tullut tärkein asia elämässäni. Pysyttelin kauempana joistakin ystävistäni ja jopa keskeytin opintoni yliopistossa, jossa olin opiskellut.
Sukulaiseni eivät pystyneet ymmärtämään minua.
Vuoden 1984 lopussa tapasin lähetyssaarnaajat kadulla ja annoin heille
osoitteeni. Tiesin hyvin vähän kirkosta, mutta jostakin syystä halusin puhua lähetyssaarnaajien kanssa.
Joitakin päiviä myöhemmin olin
huoneessani. Avasin sydämeni Jumalalle pyytäen Häntä näyttämään
minulle, mitä Hän halusi minun tekevän. Rukoillessani tunsin suuren rauhan ympäröivän minut. Juuri sillä
hetkellä ovikello soi. Kun lähetyssaarnaajat tulivat sisään, tiesin, että heiltä
saisin etsimäni vastaukset.
Toisen keskustelun aikana lähetyssaarnaajat antoivat äidilleni ja minulle
haasteen mennä kasteelle. Reaktiomme olivat hyvin erilaiset. Luettuani
suuren osan Mormonin kirjaa olin
paastonnut ja rukoillut ja saanut vahvistuksen sille, että se, mitä lähetyssaarnaajat opettivat, oli totta. Äidilläni
ei kuitenkaan ollut pienintäkään aikomusta mennä kasteelle.
Kun lähetyssaarnaajat lähtivät, äiti
esitti minulle vaikean valintatilanteen.
Jos päättäisin mennä kasteelle, minun
olisi mentävä asumaan jonnekin
muualle. Minun ei tarvinnut ollenkaan
miettiä. Tiesin, mikä oli oikein. Samana iltana lähdin pois äitini kodista.
Seuraavana päivänä lähetyssaarnaajat, seurakunnanjohtaja ja minä
menimme äitini kotiin yrittämään selvittää ongelman. Seuranneen keskustelun aikana suostuin äitini pyyntöön
odottaa kuukausi, ennen kuin menisin kasteelle. Mutta tein niin yksinomaan kunnioituksesta häntä kohtaan ja osoittaakseni hänelle, että haluni oli vilpitön.
Sen kuukauden aikana lähetyssaarnaajat jatkoivat meidän opettamistamme. Äitini kohdalla mikään ei
muuttunut, ja kävi selväksi, että hän
halusi minun jälleen siirtävän kastettani. Mutta minä en voinut odottaa, ja
helmikuun 15. päivänä 1985 – elämäni paras päivä siihen mennessä – minut kastettiin.
Äitini oli päätökseni vuoksi vihainen, enkä tiennyt, mitä tekisin. Menin tapaamaan seurakunnanjohtajaani, ja kun rukoilimme yhdessä, tunsin
innoitusta kysyä isäni veljeltä, antaisiko hän minun asua perheensä
kanssa.
K
un lähetyssaarnaajat
näyttivät minulle rainan
ensimmäisestä näystä,
minun oli vaikea pidätellä
kyyneleitäni. Tiesin, että se oli
totta, ja tämän tiedon ansiosta
minulle oli täysin selvää, mitä
minun pitäisi tehdä.
Setäni suostui, mutta sillä ehdolla,
että palaisin yliopistoon. Pian välimme kuitenkin huononivat, koska hän
ei halunnut minun menevän kirkkoon tai auttavan lähetyssaarnaajia.
Viimein hän kielsi minua lähtemästä
piirikonferenssiin, jossa minun oli
määrä saada Melkisedekin pappeus.
Jälleen kerran minun oli valittava
rauhallisen elämän ja evankeliumin
välillä. Minun ei tarvinnut ollenkaan
miettiä. Sinä lauantaina nousin varhain, pakkasin vaatteeni ja lähdin.
Ei ollut helppoa olla kirkon jäsen,
mutta Herra siunasi minua, kun elin
omaa elämääni ilman perheeni tukea.
Yhden suurimmista siunauksistani
sain, kun menin vanhinten koorumilta saamani tehtävän vuoksi vierailemaan erään vasta kastetun pariskunnan kodissa. Siellä tapasin heidän tyttärensä Giovannan.
Jonkin ajan kuluttua myös Giovanna meni kasteelle, ja me suunnittelimme menevämme naimisiin. Mutta
hääpäivänämme sain oikeudelta tiedonannon, jossa sanottiin, ettei avioliittoa voitu solmia. Äitini oli keksinyt
avioliitolle esteen. Usean vaikean
kuukauden jälkeen selvitimme asian
ja meidät vihittiin. Nykyään meillä on
neljä ihanaa lasta.
Perheellämme on ollut vaikeita kokemuksia, mutta nämä kokemukset
ovat vahvistaneet todistustamme.
Herra on siunannut meitä suuresti, ja
Hän on käyttänyt koettelemuksiamme ja vaikeuksiamme opastaakseen
ja siunatakseen meidän elämäämme.
Tästä ei ole ollut epäilystäkään. ■
Giuseppe Martinengo on Timpanogos
Parkin 5. seurakunnan jäsen Oremin
pohjoisessa vaarnassa Utahissa
Yhdysvalloissa.
Hyvin ainutlaatuinen liina
Juan Aldo Leone
V
uonna 1995 palasin viimeiseltä
matkaltani Argentiinassa sijaitsevan laajan Córdoban lähetyskentän halki palveltuani lähetysjohtajan
neuvonantajana kahdeksan unohtumattoman vuoden ajan. Minua odotti
uusi tehtävä Villa Allenden seurakunnan johtajana. Olin palvellut seurakunnanjohtajana kaksi kertaa aikaisemmin
muissa seurakunnissa. Kuten aina, olin
kiitollinen tästä mahdollisuudesta palvella. Uusi tehtäväni sai minut ajattelemaan kirkon kasvua omalla alueellamme Argentiinassa. Yksi tietty kokemus
sai minut entistä kiitollisemmaksi
omasta evankeliumin perinnöstäni.
Neljäkymmentä vuotta aikaisemmin Córdoban alkuperäinen seurakunta jaettiin. Tuon ensimmäisen jaon
yhteydessä kaupungin länsipuolelle
perustettiin seurakunta (nykyään Villa
Belgranon seurakunta). Se oli perustana monille muille yksiköille, joita
perustettiin myöhempinä vuosina.
Joka kerta kun uusi seurakunta
perustettiin, Villa Belgranon seurakunta oli kuin avokätinen vankka
puunrunko, joka tarjosi hennoille
versoille osan johtajistaan ja jäsenistään ja myös lahjoitti kaikenlaista aineistoa, mitä vain pystyi: puhujakorokkeen, tuoleja, pöytiä, sakramenttitarjottimia ja niin edelleen. Kun uusi
seurakunta oli täysin varustettu,
nämä ylimääräiset tavarat lahjoitettiin
edelleen muille uusille seurakunnille.
Tällä tavoin huonekaluja ja muita
L I A H O N A H E L M I K U U 2 0 0 3 45
K
un neuvonantajani kanssa
palvelimme sakramenttipöydän ääressä, en
kiinnittänyt mitään erityistä
huomiota pöytäliinaan, kunnes
sanat santa cena toivat mieleeni
muistojen tulvan.
kun kokoonnuimme vanhassa talossa, olin toisen neuvonantajani kanssa
siunaamassa sakramenttia. Oli vuosia
siitä, kun olin ollut suorittamassa tätä
pyhää toimitusta; tavallisesti tämän
etuoikeuden saivat nuoret Aaronin
pappeuden haltijamme.
Aluksi en kiinnittänyt mitään erityistä huomiota siihen valkeaan liinaan,
joka peitti sakramenttitarjottimia. Mutta kun nousimme seisomaan murtaaksemme leivän, kauniisti korko-ompeleella kirjotut sanat santa cena (sakramentti) saivat sydämeni pamppailemaan ja silmäni täyttymään kyynelistä.
Tavallisella, yksinkertaisella tavalla
taivaallinen Isä muistutti minua monista siunauksista, joita olin saanut
niiden 60 vuoden aikana, jotka olin
ollut jäsen Hänen
tosi kirkossaan. Noista kirjotuista kirjaimista ei voinut erehtyä. Neljäkymmentä vuotta aikaisemmin äitini, joka
oli isäni kanssa ollut pioneeri kaupungissamme, oli ottanut kapioistaan
pellavaliinan ja pyytänyt minua kirjoittamaan sen keskelle sanat santa
cena. Sitten hän oli huolella kirjonut
korko-ompeleella kirjainten yli ja lahjoittanut seurakunnalle sen ensimmäisen sakramenttipöytäliinan.
Jatkuvan kasvun, muutosten,
muuttojen ja uusien yksiköiden aikana olin toisinaan miettinyt, mitä oli
käynyt sille liinalle. Oliko se palanut
Villa Belgranon kokouspaikan tulipalossa vuonna 1979?
Mutta tässä se oli turvallisesti
edessäni. Se toi mieleeni hyvin monia kokemuksia, samoin kuin syvän
kiitollisuuden tunteen. Hyvin monien
yksiköitten jakamisten sekä satojen
pesujen ja silitysten jälkeen ja sen jälkeen kun monet hellät kädet olivat
pitäneet siitä huolta, se jatkoi yhä palveluaan – kaukana siitä seurakunnasta, josta se aloitti palvelunsa, mutta
yhä kirkon piirissä yli 40 vuoden
jälkeen.
Kauan sitten kun liina valmistui,
palvelin aivan uutena, hyvin nuorena
seurakunnan johtajana ensimmäistä
kertaa. Monet asiat olivat muuttuneet
ja kehittyneet näiden vuosien aikana,
kun taas monet asiat olivat säilyneet
samoina. Muistin ja arvostin sydämessäni sekä niitä asioita, jotka muuttuvat, että niitä asioita, jotka eivät muutu, samalla kun uudistin tuttavuuteni
tämän hyvin ainutlaatuisen liinan
kanssa. ■
Juan Aldo Leone on Villa Allenden
seurakunnan jäsen Sierrasin vaarnassa,
Córdobassa Argentiinassa.
46
OIKEALLA YLHÄÄLTÄ: JAMES C. CHRISTENSENIN MAALAUS BRIGHAM YOUNG JA LEIJONA, KIRKON HISTORIA- JA TAIDEMUSEON LUVALLA; RALPH BARKSDALEN MAALAUS MARTIN HARRIS JA JOSEPH SMITH TUTKIVAT LEVYJÄ; YKSITYISKOHTA KENNETH RILEYN MAALAUKSESTA JOSEPH SMITH SAA LEVYT; WILLIAM WHITAKERIN MAALAUS MARTIN HARRIS JA PROFESSORI ANTHON; YKSITYISKOHTA MARILEE B. CAMPBELLIN MAALAUKSESTA PIETARI; TAUSTA: VALOKUVA ELDON K. LINSCHOTEN
tavaroita pantiin tehokkaaseen käyttöön, kun ne jaettiin ympäriinsä.
Nykyään Villa Allendessa olevalla
pienellä seurakunnalla on kaunis kokoontumispaikka ja loistava nuori
piispa. Mutta vuonna 1995, jolloin
aloin palvella seurakunnanjohtajana,
kokoonnuimme tilavassa vanhassa
vuokratalossa. Eräänä sunnuntaina
Tiesitkö?
Herran leijona
”Herran leijonaksi” kutsutuksi
mieheksi presidentti Brigham
Young (1801–1877) oli harvinaisen
nöyrä. Kerran profeetta Joseph
Smith ojensi Brigham Youngia ankarasti. Profeetan nuhtelun jälkeen
jokainen huoneessa oleva odotti
Brighamin reaktiota. Hän olisi voinut puolustautua tai loukkaantua,
mutta hän esitti vain vilpittömän ja
yksinkertaisen kysymyksen: ”Joseph, mitä haluat minun tekevän?”
Myöhemmin presidentti Young
sanoi: ”Meidän on nöyrryttävä ja
tultava pienten lasten kaltaisiksi
tunteiltamme – tultava nöyriksi ja
lapsenkaltaisiksi hengessä – –. Silloin meillä on oikeus kasvaa, varttua tiedossa, viisaudessa ja ymmärryksessä.” (Kirkon presidenttien
opetuksia: Brigham Young, 1997,
s. 179.)
Tämä tapahtui helmikuussa
Helmikuussa 1828 Martin Harris vei kultalevyiltä jäljennetyt kirjoitusmerkit käännöksineen
professori Charles Anthonille Columbian
yliopistoon New York Cityyn. Martin Harrisin kertoman mukaan professori Anthon sanoi kirjoitusmerkkien ”olevan
egyptiläisiä, kaldealaisia, assyrialaisia ja arabialaisia; ja
hän sanoi niiden olevan oikeita kirjoitusmerkkejä.
Hän antoi minulle todistuksen, joka todistaisi – –,
että ne olivat oikeita kirjoitusmerkkejä – –. Otin todistuksen ja panin sen taskuuni, ja olin juuri lähtemässä talosta, kun herra Anthon kutsui minut takaisin ja kysyi minulta, kuinka
nuori mies sai tietää, että kultalevyt olivat paikassa, josta hän ne löysi. Vastasin,
että Jumalan enkeli oli ilmoittanut sen hänelle.
Silloin hän sanoi minulle: ’Antakaapas minun katsoa tuota todistusta.’ Niinpä
otin sen taskustani ja annoin sen hänelle, jolloin hän otti sen ja repi palasiksi ja
sanoi, ettei nykyisin ole mitään sellaista kuin enkelien palvelus ja että jos toisin
levyt hänelle, hän kääntäisi ne. Ilmoitin hänelle, että osa levyistä oli sinetöity ja
että minua on kielletty tuomasta niitä. Hän vastasi: ’En voi lukea sinetöityä
kirjaa.’” (JS–H 64–65.)
Professori Anthon täytti Jesajan profetian, jossa kerrotaan sinetöidystä kirjakääröstä, joka ”ojennetaan lukutaitoiselle ja sanotaan: ’Lue tämä’,
[ja] hän vastaa: ’En voi, kun se
on suljettu ja sinetöity’”
(Jes. 29:11).
Vihje johtajille
Kaikkein tehokkaimpia olemme tehtävissämme,
kun kuuntelemme johtajiemme neuvoja. Herra on
sanonut: ”Eikä kukaan voi auttaa tässä työssä, ellei
hän ole nöyrä ja täynnä rakkautta, ellei hänellä
ole uskoa, toivoa ja rakkautta, ellei hän ole
itsensä hillitsevä kaikessa, mitä hänen huostaansa
uskotaan” (OL 12:8).
Apostoli Pietari neuvoi myös: ”Ja te kaikki:
pukeutukaa keskinäiseen nöyryyteen, sillä Jumala on
ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon”
(1. Piet. 5:5). ■
Keskustelunaiheita
• ”Sisäisen olemuksen vahvistaminen”, s. 2: Presidentti James E. Faust selittää, että kaikki asiat ovat hengellisiä. Keskustelkaa käskyistä kuten kymmenykset, viisauden sana ja lepopäivän pyhittäminen. Kysy, kuinka näiden käskyjen
noudattaminen vahvistaa meitä hengellisesti.
• ”Syntymäpäiväksi matka temppeliin”, s. 8: Milloin sinun on ollut pakko
tehdä vaikea valinta jonkin sellaisen välillä, mitä itse haluaisit tehdä, ja sellaisen, mitä taivaallinen Isä haluaisi sinun tekevän? Tai jonkin hyvän ja jonkin paremman välillä? Miltä sinusta tuntui valintasi jälkeen?
• ”Jumalallinen rakkaus”, s. 12: Vanhin Russell M. Nelson opettaa, että Jumalan rakkauden täyteys ja siunaukset ovat meidän ulottuvillamme, jos täytämme
tietyt ehdot. Mitä voimme tehdä saadaksemme nauttia
Herran rakkauden ja siunausten täydestä määrästä
elämässämme?
• ”Anteeksiannon kivi”, s. Y6: Kysy perheen tai
luokan jäseniltä, onko heidän kengissään yhtään
kiveä. Jos mahdollista, kerro jokin sopiva kokemus, joka sinulla on ollut anteeksiantamisesta, ja korosta sitä, kuinka hyvältä sinusta tuntui, kun annoit anteeksi.
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
Kuinka käyttää
Liahonan tätä
helmikuun numeroa
Aiheita tässä numerossa
Y = Ystävä
Alkeisyhdistys ................................ s. Y4
Anteeksianto ............................ s. 26, Y6
Apostolit ........................................ s. 42
Esimerkki........................................ s. 18
Hengellisyys .............................. s. 2, 33
Jeesus
Kristus .......... s. 26, 30, Y11, Y14, Y16
Johtaminen .............................. s. 47, 48
Kirkon historia .................. s. 47, Y4, Y6
Kotikäyntiopetus ............................ s. 25
Kotiopetus ........................................ s. 7
Kuuliaisuus .............................. s. 12, 22
Kääntymys ................................ s. 34, 42
Lähetystyö .......................... s. 18, 30, Y2
Mormonin kirja........................ s. 34, 47
Opettaminen ............................ s. 30, 48
Palautus.................................... s. Y2, Y4
Palveleminen.................... s. 18, 42, Y10
Parannus .................................. s. 12, 26
Perheilta ........................................ s. 48
Perhesuhteet .................... s. 42, Y6, Y10
Pyhä Henki .............................. s. 2, Y10
Rakkaus .......................................... s. 12
Rauha ........................................ s. 2, 26
Sakramentti ............................ s. 42, Y11
Siunaukset...................................... s. 12
Siveys .............................................. s. 22
Smith, Joseph .......................... s. Y4, Y6
Temppelit ja temppelityö .......... s. 8, Y9
Tärkeysjärjestys .............................. s. 25
Usko ........................................ s. 8, Y16
Uskonkappaleet ............................ s. Y4
Uusi testamentti ...... s. 26, 30, Y11, Y14
Valmistautuminen .......................... s. 25
Vapaa tahto .................................... s. 33
Vertaukset ................................ s. 30, 36
Ystävyys .................................... s. 22, Y2
Testaa tietosi
Kokeile, osaatko yhdistää Vapahtajan vertauksissa yhdessä
esiintyvät ihmiset tai asiat.
1. Vehnä
2. Sade
3. Viini
4. Siemen
5. Tuhlaajapoika
6. Rikas mies
a. Leilit (ks. Matt. 9:17)
b. Hiekka (ks. Matt. 7:24–27)
c. Rikkavilja (ks. Matt. 13:24–30)
d. Lasarus (ks. Luuk. 16:19–31)
e. Ohdakkeet (ks. Matt. 13:3–8)
f. Syöttövasikka (ks. Luuk. 15:11–32)
5 5 . V U O S I K E R T A • M Y Ö H E M P I E N A I KO J E N P Y H I E N J E E S U K S E N K R I S T U K S E N K I R KO N L A P S I L L E • H E L M I K U U 2 0 0 3
Ystävä
PROFEETAN ÄÄNTÄ
KUUNNELKAA
ME TODISTAMME
HÄNESTÄ
PRESIDENTTI GORDON B. HINCKLEY
M
Presidentti Gordon B.
Hinckley selittää,
kuinka me voimme
todistaa palautuksesta
muiden uskoa
väheksymättä.
e palvelemme Herraa, julistamme
Hänen jumalallisuuttaan ja sitä, että
Hän todella elää. Me vahvistamme
uudestaan rakkautemme Herraa kohtaan ja
sen, että me tiedämme Hänen rakastavan
meitä.
On olemassa joitakuita, jotka eivät
pidä meitä kristittyinä. Se ei ole tärkeää.
Se, minä itse pidämme itseämme, on
tärkeää. Tunnustamme, että välillämme
on eroavuuksia. Jos näin ei olisi, ei
olisi ollut mitään tarvetta evankeliumin
palautukseen.
Toivon, että emme kiistele tästä. Me yksinkertaisesti todistamme hiljaa ja anteeksipyytelemättä, että Jumala on ilmaissut itsensä ja rakkaan Poikansa
avatessaan tämän työnsä täyden ja viimeisen armotalouden.
Meistä ei saa tulla epämiellyttäviä, kun
me puhumme opillisista eroista. Mutta
emme voi koskaan luopua siitä tiedosta,
joka on tullut meille ilmoituksen kautta.
Älkäämme koskaan unohtako, että tämä
on [Vapahtajan kirkon] palautus.
Me voimme kunnioittaa muita uskontoja, ja meidän täytyy tehdä niin. Meidän täytyy tunnustaa se suuri hyvä, jonka ne saavat
aikaan. Meidän tulee olla suvaitsevaisia ja
ystävällisiä niitä kohtaan, jotka eivät kuulu
kirkkoomme.
Olen saanut kirjeen mieheltä, joka ei ole
kirkon jäsen. Hän kertoo, että hänen pienen tyttärensä koulutoverit, jotka ovat
myöhempien aikojen pyhiä, ovat [tietoisesti syrjineet] häntä. Hän kertoo toisen tapauksen, jossa lapsella oli uskonnollinen
medaljonki kaulassaan ja MAP-kirkkoon
kuuluva lapsi repäisi sen pois. Toivon, että
tämä ei ole totta. Jos se on, pyydän anteeksi niiltä, joita on loukattu.
Nouskaamme tuollaisen käytöksen yläpuolelle. Olkaamme Kristuksen tosia opetuslapsia noudattaen kultaista sääntöä, tehden ihmisille niin kuin tahdomme ihmisten
tekevän meille.
Kuinka kiitollinen olenkaan todistuksesta, jolla Jumala on minua siunannut – todistuksesta Joseph Smithin jumalallisesta kutsumuksesta, ensimmäisen näyn todellisuudesta, pappeuden palauttamisesta, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen
Kristuksen Kirkon totuudesta. ●
Huhtikuun 1998 yleiskonferenssipuheesta.
VASEMMALLA: ARNOLD FRIBERGIN MAALAUS KRISTUS ILMESTYY LÄNTISELLÄ
PALLONPUOLISKOLLA; OIKEALLA: DEL PARSONIN MAALAUS KRISTUS JA MORMONIN
KIRJAN LAPSIA; VALOKUVA STEVE BUNDERSON, KUVASSA KÄYTETTY MALLEJA
2
Meistä ei saa tulla epämiellyttäviä, kun me
puhumme opillisista eroista. Mutta emme voi koskaan
luopua siitä tiedosta, että tämä on [Vapahtajan
kirkon] palautus.
YHTEINEN TUOKIO
Evankeliumi on palautettu
V I C K I F. M AT S U M O R I
”Sillä näin kirkkoani on kutsuttava viimeisinä aikoina
Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen
asettamalla kaikki kortit pöydälle nurinpäin. Ottakaa
vuorotellen kaksi korttia, ja yrittäkää löytää parit.
Kirkoksi” (OL 115:4).
§
Mitä asioita arvelet muistavasi Alkeisyhdistyksestä, kun olet siirtynyt sieltä pois? Lempilaulun? Erityisen pyhien kirjoitusten kertomuksen? Jonkin evankeliumin tasovaatimuksista?
Kahdentoista apostolin koorumin jäsen vanhin
L. Tom Perry sanoo, että hän oppi Alkeisyhdistyksessä
kaikkien silloin palvelleiden apostolien nimet, samoin
kuin kaikki uskonkappaleet. Kun hän yritti muistella niitä aikuisena, hän kertoo: ”Huomasin, että pystyin vieläkin nimeämään kaksitoista senaikaista apostolia. – –
Mutta viiden ensimmäisen uskonkappaleen jälkeen minun oli vaikea muistaa niiden järjestystä ja täydellistä
sisältöä.”
Niinpä vanhin Perry opiskeli uskonkappaleita uudelleen, ja niin tehdessään hän sai ”syvän vakaumuksen,
että ne annettiin ilmoituksen kautta profeetta Joseph
Smithille”.
Profeetta Joseph kirjoitti kirjeen sanomalehden päätoimittajalle John Wentworthille. Profeetta kirjoitti monista asioista, jotka tapahtuivat, kun evankeliumi palautettiin. Hän kertoi ensimmäisestä näystä ja Mormonin
kirjan kääntämisestä. Sitten hän kirjoitti uskonkappaleet
– 13 lausumaa, joissa selitettiin myöhempien aikojen
pyhien uskonkäsityksiä.
Vanhin Perry lupaa: ”Jos käytätte [uskonkappaleita]
oppaana johdattamaan teitä, kun opiskelette Vapahtajan
oppia, te saatte huomata olevanne valmiimpia julistamaan todistuksenne Herran palautetusta tosi kirkosta.
Te voitte julistaa vakaumuksella: ’Me uskomme nämä
asiat.’” (”Uskonkappaleet”, Valkeus, heinäkuu 1998,
s. 24, 26.)
Uskonkappaleet-muistipeli
Liimaa sivu 5 kartongille. Leikkaa irti jokainen kortti. Samalla kun opettelet uskonkappaleita ulkoa, etsi
kuhunkin sopiva kuvakortti. Pelatkaa muistipeliä
4
Ideoita yhteiseen tuokioon
1. Auttaaksesi lapsia oppimaan palautuksen siunauksista tarkastelkaa joitakin tapahtumia, joista kerrotaan Kallisarvoisessa helmessä Joseph Smithin historiassa. Pyydä neljää
henkilöä tulemaan yksinkertaisiin roolivaatteisiin pukeutuneina ja esittämään Joseph Smithin ystäviä tai perheenjäseniä. Pyydä jokaista kertomaan jostakin tapahtumasta,
ikään kuin Joseph olisi kertonut heille siitä, ja käyttämään
sopivissa kohdissa pyhien kirjoitusten kohtia. Jaa lapset neljään ryhmään, ja pyydä ryhmiä kiertämään pysäkiltä toiselle (ks. Opettaminen, kutsumuksista suurin, 2000,
s. 175) ja kuuntelemaan, kun jokainen vierailija todistaa
kyseisen tapahtuman yhteydessä ilmoitetuista totuuksista:
ensimmäinen näky (JS–H 14–17); palautuksen tarpeellisuus
(JS–H 18–19); Mormonin kirjan saaminen ja kääntäminen
(JS–H 59–60); pappeuden palautus (JS–H 68–72). Laulakaa
Alkeisyhdistyksen tai kirkon lauluja, jotka kertovat Joseph
Smithistä, ensimmäisestä näystä, Mormonin kirjasta ja
pappeudesta.
2. Auttaaksesi lapsia ymmärtämään, millaisia siunauksia liittyy siihen, että Jumalan pappeus on palautettu maan päälle, pyydä heitä lukemaan yhdessä ääneen
kohta 1. Piet. 2:9. Keskustelkaa siitä, mitä siunauksia ja
velvoitteita liittyy siihen, että olemme ”valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa”.
Laita rasiaan tai purkkiin seuraavat sanaliuskat: LAPSEN SIUNAAMINEN, KASTE, KONFIRMOIMINEN, SAKRAMENTIN SIUNAAMINEN, SAIRAAN SIUNAAMINEN, HENKILÖN EROTTAMINEN JOHONKIN TEHTÄVÄÄN, RAKENNUKSEN VIHKIMINEN, TEMPPELI, LÄHETYSSAARNAAJAT, PIISPA ja PROFEETTA. Pyydä jotakuta lasta valitsemaan yksi
sanaliuska ja sitten piirtämään siitä kuva taululle samalla kun muut lapset arvaavat, mitä pappeuden siunausta kuva esittää. Keskustelkaa siitä, kuinka pappeus
siunaa meitä kyseisen tilanteen tai kyseisen henkilön
kautta. Kun olette keskustelleet sanaliuskasta, laulakaa
siihen sopiva Alkeisyhdistyksen tai kirkon laulu. ●
KUVITUS SCOTT GREER
1234567
8 9 10111213
Me uskomme Jumalaan,
iankaikkiseen Isään, ja hänen Poikaansa, Jeesukseen
Kristukseen, ja Pyhään
Henkeen.
Me uskomme, että ihmiset
saavat rangaistuksen omista
synneistään eivätkä Aadamin rikkomuksesta.
Me uskomme, että koko ihmissuku voi pelastua Kristuksen sovituksen ansiosta
noudattamalla evankeliumin lakeja ja toimituksia.
Me uskomme, että evankeliumin ensimmäiset periaatteet ja toimitukset ovat ensimmäiseksi, usko Herraan
Jeesukseen Kristukseen; toiseksi, parannus; kolmanneksi, upotuskaste syntien
anteeksisaamiseksi; neljänneksi, kätten päällepaneminen Pyhän Hengen lahjan
saamiseksi.
Me uskomme, että saarnatakseen evankeliumia ja
suorittaakseen sen toimituksia miehen täytyy olla Jumalan kutsuma profetian
kautta ja niiden kätten päällepanemisella, joilla on
toimivalta.
Me uskomme samaan järjestykseen, joka oli alkukirkossa, nimittäin apostoleihin, profeettoihin, paimeniin, opettajiin, evankelistoihin ja niin edelleen.
Me uskomme kielillä puhumisen, profetian, ilmoituksen, näkyjen, parantamisen,
kielten tulkitsemisen ja niin
edelleen lahjaan.
Me uskomme, että Raamattu on Jumalan sanaa, sikäli
kuin se on oikein käännetty;
me uskomme myös, että
Mormonin kirja on Jumalan
sanaa.
Me uskomme kaiken, mitä
Jumala on ilmoittanut, kaiken, mitä hän nykyään ilmoittaa, ja me uskomme,
että hän ilmoittaa vielä monia suuria ja tärkeitä Jumalan valtakuntaa koskevia
asioita.
Me uskomme Israelin todelliseen kokoamiseen ja kymmenen heimon palauttamiseen, että Siion (Uusi-Jerusalem) rakennetaan Amerikan mantereelle, että Kristus tulee hallitsemaan henkilökohtaisesti maan päällä
ja että maa uudistetaan ja
se saa paratiisillisen kirkkautensa.
Me vaadimme oikeutta palvella kaikkivaltiasta Jumalaa oman omantuntomme
vaatimusten mukaan ja sallimme kaikille ihmisille saman oikeuden, palvelivatpa
he miten, missä ja mitä tahansa.
Me uskomme, että kuninkaille, presidenteille, hallitsijoille ja hallitusmiehille tulee
olla alamainen ja että tulee
noudattaa, kunnioittaa ja
ylläpitää lakia.
Me uskomme, että tulee
olla vilpitön, uskollinen, siveellinen, hyväntahtoinen ja
hyveellinen ja että tulee tehdä hyvää kaikille ihmisille;
tosiaankin, voimme sanoa
seuraavamme Paavalin kehotusta – me uskomme kaikessa, me toivomme kaikessa, me olemme kestäneet
paljon ja toivomme
voivamme kestää kaiken.
Jos on jotakin hyveellistä,
rakastettavaa tai hyvältä
kuuluvaa tai kiitettävää,
sitä me etsimme.
Pyhän
Hengen
lahja
Kaste
Parannus
Usko
Y S T Ä V Ä HELMIKUU 2003
HEIMOA
Apostolit
Profeetat
Paimenet
Opettajat
Evankelistat
5
Anteeksiannon
kivi
Perustuu tositapahtumaan
S
unnuntaina Alkeisyhdistyksessä Levi ei pystynyt
keskittymään. Hän oli yhä vihainen isoveljelleen
Jasonille.
Jason oli juuri saanut ajokorttinsa. Viime viikolla hän
oli ajanut Levin pyörän päälle, vaikka Levi oli pysäköinyt
sen huolellisesti autotallin viereen. Levi oli säästänyt itse
rahat pyörän ostoon. Siihen oli mennyt pitkä aika.
”Olen todella pahoillani. Minä korjaan sen ihan uuden veroiseksi”, Jason lupasi.
Levi katsoi vääntynyttä lokasuojaa. ”Ei siitä kuitenkaan tule samanlaista.”
Jason pyysi jälleen anteeksi, mutta Levi kieltäytyi
kuuntelemasta. ”Jos sinä et olisi niin kehno ajaja, et olisi
romuttanut minun pyörääni.”
”Minähän sanoin jo, että korjaisin sen.” Jason ei enää
kuulostanutkaan niin pahoillaan olevalta.
Levi marssi omaan huoneeseensa, laittoi oven lukkoon ja pysyi siellä koko loppuiltapäivän, eikä tullut
ulos ennen kuin äiti vaati häntä tulemaan syömään
muun perheen kanssa.
Tämä tapahtui viime keskiviikkona. Levi oli kantanut
kaunaa neljän päivän ajan. Vihanpito Jasonia kohtaan
vaivasi häntä. Häntä ei kuitenkaan haluttanut antaa veljelleen anteeksi.
Alkuohjelman ja laulutuokion jälkeen Alkeisyhdistyksen toinen neuvonantaja sisar McClure piti isommille
lapsille innoittavan tuokion. Hän ojensi pienen pahvimukin Levin luokan jäsenille ja sanoi: ”Ottakaa yksi, ja
laittakaa muki kiertämään.”
Levi pani kätensä mukiin ja huomasi, että muki oli
täynnä pieniä kiviä.
6
”Pankaa yksi kivi kenkäänne”, sisar McClure
sanoi. ”Yrittäkää nyt kävellä paikallanne.”
Levi nosti jalkansa ja pani sen taas alas.
Pieni kivi tuntui hassulta hänen jalkaansa
vasten. Hän yritti siirtää kiveä parempaan
paikkaan, mutta jatkuvasti se vain painoi
hänen jalkaansa.
”Kävelkää nyt kunnioittavasti huoneen ympäri”, sisar McClure kehotti.
Jotkut lapsista alkoivat hihittää, mutta lopettivat, kun
sisar McClure muistutti heitä siitä, että heidän tuli olla
kunnioittavia. Pari pienempää lasta alkoi ontua, ja
he kumartuivat ottamaan kiven pois.
Levi piti kiven kengässään. Hänen kävellessään kivi alkoi tuntua paljon isommalta.
Muutaman minuutin kuluttua sisar
McClure pyysi lapsia menemään omille paikoilleen ja poistamaan kiven
kengästään. Hän laittoi pahvimukin
jälleen kiertämään ja pyysi lapsia
laittamaan kivet siihen.
Sitten sisar McClure selitti: ”Nuo
pienet kivet ovat samanlaisia kuin ne
tunteet, joita meillä on, kun emme anna
anteeksi jollekulle, joka on loukannut meitä.
Ne voivat alussa olla pieniä, mutta sitten ne alkavat tuntua yhä suuremmilta.”
”Entä jos se, joka on jollakin tavoin loukannut meitä,
ei olekaan todella pahoillaan?” Levi halusi tietää.
”Joskus meidän täytyy antaa anteeksi silloinkin, kun
toinen henkilö ei edes pyydä anteeksi tai tee parannusta”, sisar McClure vastasi.
KUVITUS ROBERT A. MCKAY
J A N E M c B R I D E C H O AT E
Y S T Ä V Ä HELMIKUU 2003
7
Sisar McClure kertoi kertomuksen siitä, kun profeetta Joseph Smith antoi anteeksi ystävälleen, joka oli pettänyt hänet. Levi tunsi palan kurkussaan, kun hän kuunteli, kuinka profeetta oli antanut anteeksi William W.
Phelpsille, vaikka veli Phelps oli vehkeillyt väkivaltajoukkojen kanssa, jotka vainosivat kirkkoa ja sen johtajia.
Levi ajatteli sisar McCluren opetusta koko Alkeisyhdistyksen loppuajan. Sitten päivällisen jälkeen, kun hänen vanhempansa kysyivät perheenjäseniltä, mitä nämä
olivat oppineet kirkossa, Levi kertoi heille kivistä.
”Miltä sinun jalkasi tuntui, kun otit kiven pois?” isä
kysyi.
”Jalka oli vähän kipeä”, Levi myönsi. ”Sisar McClure
vertasi kivi kengässä kävelemistä siihen, että kantaa kaunaa ja kieltäytyy antamasta anteeksi jollekulle, joka on
loukannut sinua.”
”Kuulostaa ihan äidin havainto-oppiaiheelta”, Levin
pikkusisko Annie sanoi.
8
Kaikki nauroivat. Koko perhe tiesi, että äiti käytti
mielellään havaintovälineitä perheillan oppiaiheissa.
Ennen kuin Levi meni vuoteeseen, hän koputti Jasonin oveen. ”Olen pahoillani, että olen ollut sellainen
idiootti”, hän sanoi, kun Jason avasi oven. ”Tiedänhän
minä, ettet sinä tahallaan ajanut minun pyöräni päälle.”
”Hei, minähän se tässä pahoillani olen.” Jason rutisti
Leviä oikein olan takaa ja nosti hänet ilmaan. ”Mitä sanot,
jos huomenna koulun jälkeen korjaisimme pyörääsi yhdessä? Kysyn isältä, jos hän vähän lainaisi työkaluja.”
”Hienoa!” Levi sanoi, ja mennessään omaan huoneeseensa hän ajatteli: ”Minusta tosiaan tuntuu hienolta!” ●
”VANHAT YSTÄVÄT TAAS
YSTÄVIÄ ON”
P
etettyään profeetta Joseph Smithin veli William W.
Phelps pyysi Josephilta anteeksiantoa. Profeetta
kirjoitti hänelle tämän kirjeen:
”Rakas veli Phelps, minun on sanottava, että varsin
epätavallisin tuntein ryhdyn kirjoittamaan Sinulle
muutamaa riviä vastauksena kirjeeseesi – –. Samanaikaisesti riemuitsen tästä minulle suodusta etuoikeudesta. – – On totta, että olemme kärsineet paljon
käyttäytymisesi tähden. – – Malja on kuitenkin juotu;
taivaallisen Isämme tahto on täytetty ja me olemme
yhä elossa, mistä kiitämme Herraa. – – Koska uskon,
että tunnustuksesi on totinen ja parannuksesi vilpitön, olen iloinen voidessani jälleen ojentaa sinulle
toveruuden oikean käden. – – ’Tule, rakas veli, sota
päättynyt on ja vanhat ystävät taas ystäviä on.’
Alati sinun Joseph Smith nuorempi”
(Profeetta Joseph Smithin
opetuksia, toim. Joseph
Fielding Smith, 1985,
s.163, 164.) ●
Ogdenin temppeli Utahissa
Temppelin vihki presidentti Joseph Fielding
Smith 18. tammikuuta 1972.
VALOKUVA JOHN TELFORD
Temppelin vihki presidentti David O. McKay
20. huhtikuuta 1958.
Temppelin vihki presidentti David O. McKay
11. maaliskuuta 1956.
Lontoon temppeli Englannissa
Oaklandin temppeli
Kaliforniassa
Temppelin vihki presidentti David O. McKay
7. syyskuuta 1958.
Temppelin vihki presidentti David O. McKay
17. marraskuuta 1964.
Provon temppeli Utahissa
Temppelin vihki presidentti Joseph Fielding
Smith 9. helmikuuta 1972 (rukouksen luki
presidentti Harold B. Lee).
Washington D. C:n temppeli
VALOKUVA STEVE TREGEAGLE
Temppelin vihki presidentti David O. McKay
11. syyskuuta 1955.
VALOKUVA LONGIN LONCZYNA
Los Angelesin temppeli
Kaliforniassa
VALOKUVA CRAIG DIMOND
Hamiltonin temppeli
Uudessa-Seelannissa
VALOKUVA MICHAEL MCCONKIE
Temppelin vihki presidentti George Albert Smith
23. syyskuuta 1945.
Bernin temppeli Sveitsissä
VALOKUVA STEVE TREGEAGLE
Idaho Fallsin temppeli
Idahossa
VALOKUVA STEVE TREGEAGLE
Temppelikortit
Vuonna 2003 Ystävä-lehden jokainen numero sisältää temppelikortteja. Irrota temppelikorttisivu lehdestä, liimaa se kartongille ja leikkaa kortit irti. Kerää kortteja, jotka muistuttavat sinua temppelien tärkeydestä.
Temppelin vihki presidentti Spencer W. Kimball
19. marraskuuta 1974.
Y S T Ä V Ä HELMIKUU 2003
9
KUINKA OLLA
JEESUKSEN
KALTAINEN
Auttamassa äitiä
V I N N Y K E N M U R A M AT S U D E O L I V E I R A
K
astioita oli paljon, mutta ajattelin, että äiti voisi nukkua
vähän pidempään, jos tekisin tämän hänen puolestaan.
Olin yhä pesemässä astioita, kun tunsin käden olallani. Se oli äiti, joka kysyi, mitä olin tekemässä. Kerroin äidille, että olin auttamassa häntä niin että hänen selkänsä tulisi parempaan kuntoon, ja hän alkoi itkeä. Sitten
äiti sanoi olevansa hyvin iloinen siitä, että halusin auttaa
häntä. Hän halasi minua ja sanoi, että Jeesus oli iloinen
siitä, mitä olin tekemässä.
Opin Alkeisyhdistyksessä, että meidän pitäisi olla Jeesuksen kaltaisia. En koskaan oikein hyvin ymmärtänyt,
mitä minun pitäisi tehdä ollakseni Hänen kaltaisensa.
Mutta kun autoin äitiä, huomasin, että Pyhä Henki
auttoi minua keksimään, että voisin auttaa äitiä, kun
hän tarvitsi sitä. Pyhä Henki auttoi minua olemaan
Jeesuksen kaltainen. ●
Vinny Ken Muramatsu de Oliveira, 9, on Kariyan seurakunnan
jäsen Okazakin vaarnassa Japanissa.
KUVITUS GREGG THORKELSON
un olin viisivuotias, äidilläni oli ongelmia selkänsä
kanssa eikä hän voinut seistä kovinkaan pitkiä aikoja. Eräänä iltapäivänä lounaan jälkeen äiti ja
kaksivuotias siskoni Dafne nukahtivat.
Minä olin pelaamassa tietokoneella – se oli mielipuuhaani. Kun olin parhaimmassa kohdassa peliä, ajattelin äitiä. Hänen täytyy
aina pitää koti siistinä. Nyt
hänen selkänsä oli tosi
kipeä. Ajattelin, että
minun pitäisi auttaa
häntä ja yllättää
hänet, kun hän
heräisi.
Lopetin pelaamisen. Menin keittiöön, nousin tuolille ja
aloin pestä astioita. Likaisia
10
UUDEN TESTAMENTIN KERTOMUKSIA
KUVITUS PAUL MANN
ENSIMMÄINEN
SAKRAMENTTI
Juutalaiset nauttivat joka vuosi pääsiäisaterian. Tämä
ateria muistutti heitä siitä, kuinka Jumala oli pelastanut
israelilaiset Egyptistä kauan sitten Mooseksen aikaan.
2. Moos. 12:27; Luuk. 22:7
Jeesus ja Hänen 12 apostoliaan tarvitsivat paikan, jossa he voisivat nauttia pääsiäisaterian. Vapahtaja lähetti Pietarin ja
Johanneksen etsimään sopivaa huonetta.
Luuk. 22:8
Y S T Ä V Ä HELMIKUU 2003
11
12
Pietari ja Johannes löysivät huoneen ja valmistivat aterian.
Luuk. 22:9–13
Jeesus ja kaikki apostolit menivät huoneeseen ja söivät
pääsiäisaterian.
Luuk. 22:14
Aterian aikana Jeesus antoi apostoleilleen sakramentin
ensimmäisen kerran. Hän otti leivän käteensä, siunasi sen
ja mursi sen sitten palasiksi. Hän kehotti apostoleja
syömään leivän.
Matt. 26:26; Luuk. 22:19
Jeesus kehotti apostoleja ajattelemaan Hänen ruumistaan, kun he söivät leipää, ja muistamaan, että Hän kuolisi
heidän puolestaan.
Matt. 26:26; Luuk. 22:19
Jeesus kaatoi maljaan viiniä ja siunasi viinin. Hän kehotti
apostoleja juomaan sen.
Matt. 26:27
Jeesus kehotti apostoleja ajattelemaan Hänen vertaan, kun
he joivat viiniä, ja muistamaan, että Hän vuodattaisi verta
ja kärsisi ihmisten syntien tähden.
Matt. 26:28; Luuk. 22:20
Jeesus kertoi apostoleille myös, että pahat ihmiset surmaisivat Hänet. Apostoleista yksitoista oli hyvin surullisia. He
rakastivat Vapahtajaa eivätkä halunneet Hänen kuolevan. Jeesus tiesi, että yksi apostoleista – Juudas Iskariot – auttaisi
pahoja ihmisiä.
Matt. 26:2, 14–16, 21–25
Y S T Ä V Ä HELMIKUU 2003
13
UUDEN TESTAMENTIN KERTOMUKSIA
MUITA
OPETUKSIA
VIIMEISELLÄ
ATERIALLA
Jeesus puhui apostoliensa kanssa, kun he olivat syöneet
aterian. Jeesus sanoi, että ihmiset tietäisivät heidän
olevan Hänen apostolejaan, jos he rakastaisivat toisiaan
niin kuin Hän oli rakastanut heitä.
Joh. 13:34
Jeesus sanoi, että jos he rakastaisivat Häntä, he noudattaisivat Hänen käskyjään. Hän lupasi heille Pyhän Hengen, joka
opettaisi heille kaiken, mitä heidän tuli tietää. Hän sanoi, että Pyhä Henki auttaisi heitä muistamaan ne asiat, joita Hän oli
opettanut heille.
Joh. 14:15–18, 26
14
Jeesus sanoi, että Hän oli tosi viinipuu. Hänen opetuslapsensa olivat kuin oksia, jotka kasvoivat viinipuusta. Elleivät
oksat tuota hyvää hedelmää, ne leikattaisiin pois. Jos
oksa irtoaa totisesta viinipuusta, se ei voi tuottaa yhtään
hedelmää. Mutta jos oksat pysyvät lujasti kiinni puussa, ne
saisivat ravintoa.
Joh. 15:1–2
Jeesus lupasi apostoleilleen, että jos he eläisivät evankeliumin mukaan, he olisivat kuin oksia hyvässä viinipuussa.
Hän tekisi heistä vahvoja. Heidän hedelmänsä eli heidän
tekonsa olisivat hyviä. Mutta elleivät he seuraisi Häntä, he
eivät tuottaisi mitään.
Joh. 15:3–8
Lopuksi Jeesus Kristus rukoili, että Hänen apostolinsa
olisivat yhtä tehdessään taivaallisen Isän työtä. Hän sanoi,
että Hän oli yhtä Isän kanssa, koska Hän teki sitä, mitä
Hänen Isänsä lähetti Hänet tekemään. Hän rukoili, että
Hänen opetuslapsensa opettaisivat ihmisiä uskomaan
Häneen.
Joh. 17:1–4, 6, 20–23
Sitten Jeesus ja apostolit lauloivat laulun ja lähtivät
huoneesta.
Matt. 26:30
Y S T Ä V Ä HELMIKUU 2003
15
Uskossa seuraten
:
C
! 44
C
Rohkeasti
1. Sain
(2. Voin)
# 4 S
4
C
S
C
C
B
va - lo - aan,
li - nen
ain
#
C
C
!
C
!
C
C
C
C
C
C
S
C
C
B
g
C CO
C
C
!
#
C
C
B
C
C
näyt - tää
tien,
B
B
CB
C
C
pal - ve - len
ju - lis - tan
B
BB
C
mi - nut
B
CB
CB
C
C
CC
C
CC
S
BO
1.
B
B
B
B
B
B
C
CB O
vie,
C
B
B
g
Jos
WC
C
C
seu - raan
B
XB
B
C
C
CB
B
C
CB
:
B
B
[
BO
2.
B
B
aan.
C
C
Her - ra
BO
C
]
BO
CC
us - ko
B
C
vah - vis - taa. Ai - na
kiit - tää
saan. Hä - nen
:
C
Mä
Mua
BO
A
2. Voin
C
C
C
C
C
C
C
taa.
tain.
B
BO
C
-
CB
C
B
C
BBO
ru - koi - len, Hän mua
i - kui - ses - ti mä
C
B
B
C
C
C
B
CB
seu - ra - ten, Muil - le
kuun - te - len. Us - kol -
to - dis
puo - lus
CB
C
C
C
C
C
C
C
C
CC
C
B
C
B
C
g
B
CB
CBC
ai - na
ai - na
Us - kos - sa seu - ra - ten.
ja
seu - raan tah - to -
tur - vaan
WB
g
C
C
CB O
Sanat ja sävel: Janice Kapp Perry, s. 1938
© 2001 Janice Kapp Perry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Tätä laulua saa kopioida satunnaiseen ei-kaupalliseen
käyttöön kirkossa tai kotona.
16
BB
CC
tah - to - a
ään - tän - sä
g
C CO
C
C
B
Hä - nes - tä
To - tuut - ta
Häl - tä saan, kun mä
lah - joil - laan. Hän - tä
C
C
C
C
C
saan,
vain,
B
WB
B
B
Her-ran
Hä - nen
CB
C
CB
C
C
CB O
ja - kaa
ol - la
CB
C
C
C
B
i - loi - ten Hän - tä
suu - ruut - taan ai - na
#
B
B
CB
C
C
B
CC
to - tuu - den.
rak - kau - den,
C
lah - jak - si
run - sail - la
C
C
B
C
B
C
C
BB
us - kon
siu - naa
#
CB
C
eh - kä
tah - don
B
C
C
C
BB
C
C
C
CC
C
C
e - van - ke - liu - min
tun - te - a
Her - ran
:
CC
!
C
= 92–104
-
B
C
en.
B
CBO
KUVITUS DILLEEN MARSH
Greg Olsenin maalaus Älä pelkää
KOKOELMASTA VISIONS OF FAITH, MILL POND PRESS, INC., VENICE, FLORIDA
”Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi,
on sinun kanssasi kaikilla teilläsi.” (Joos. 1:9.)
I
”
lmentäkööt ajatuksemme ja tekomme
sisäistä, hengellistä rauhaa ja voimaa.
Olkoon meillä ehdoton usko siihen,
että kaikki on mahdollista Jumalalle, ja
muistakaamme, että kuuliaisuutemme
kautta kaikki asiat voidaan ilmoittaa
meille Hänen Pyhän Henkensä kautta.”
Ks. presidentti James E. Faust, ”Sisäisen
02239 82130
4
FINNISH
0
olemuksen vahvistaminen”, s. 2.

Documentos relacionados

gadolinium-pohjaiset magneettitehosteaineet ja niiden

gadolinium-pohjaiset magneettitehosteaineet ja niiden Magneettikuvantaminen on tutkimusmenetelmänä suhteellisen uusi. Suomessa magneettikuvantaminen aloitettiin vuonna 1984, jolloin otettiin käyttöön ensimmäinen magneettikuvauslaite. Säteilyturvakesku...

Leia mais

Dell™ Vostro™ 200 Omistajan opas – Mini Tower

Dell™ Vostro™ 200 Omistajan opas – Mini Tower Tämän asiakirjan tiedot voivat muuttua ilman erillistä ilmoitusta. © 2007 Dell Inc. Kaikki oikeudet pidätetään. Tämän tekstin kaikenlainen kopioiminen ilman Dell Inc.:n kirjallista lupaa on ehdotto...

Leia mais

Mielikuvitus on ihmismielen kyky luoda mielikuvia

Mielikuvitus on ihmismielen kyky luoda mielikuvia Mielikuvitus on ihmismielen kyky luoda mielikuvia ja tuntemuksia, jotka eivät tule viidestä aistista. Siten ei ole yllättävää, että omatekoiset profeetat väittävät saavansa näkyjä ja unia, joilla o...

Leia mais

02/2009

02/2009 Pitääpä etsiä löytyisikö aloitus, sillä s/on on näillä main. MSO ALS: KJNP North Pole, AK. Heikoimpana taajuuden asemista. On siitä aikaa, kun tämän olen viimeksi kuullut. MSO USA: KPUG Bellingham,...

Leia mais